Reissuni etelästä pohjoiseen oli jotain, nyt se on jotain muuta ja mitä se tulee olemaan, sitä en vielä tiedä. Mutta sen tiedän, että olemaan se tulee. Elämiimme niin kovasti vaikuttava viruksenperkele vaikuttaa luonnollisesti myös kulkuuni Suomen eteläkärjestä pohjoisen vastaavaan. Millä tavalla, niin sitä en osaa vielä tarkalleen sanoa. Mutta totta kai, ensimmäiset viikot Uudenmaan läpi peruuntuivat jo sulun myötä. Ja olisivat todennäköisesti peruuntuneet ilman sulkuakin. Vajaa viikko suunniteltuun starttiin ja ensi maanantaina pitäisi joku ajatus olla, minne suuntaan lähteä vai lähteäkö ollenkaan. Muuttuuko reitti, viivästyykö lähtö, kutistuuko kesto vai siirtyykö koko tempaus vuodella eteenpäin? Tässä muutamia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, mitkä ovat nopeasti nousseet alkuperäisen suunnitelman rinnalle. Matkailijana pitää tuntea ja tietää myös vastuunsa, totta kai. Täysi reissuvalmius on edelleen, ja kova hinku kulkurielämälle. On aika, on raha, on varusteet, on tahto. On.

Koska en osaa vielä tässä kohtaa kertoa, millaiseksi reissuni tulee muutoksen kourissa muodostumaan, niin kerron ja avaan sen sellaisena, kuin se oli tarkoitettu. Lähdetään siitä. Ja palataan lopuksi sitten niihin vaihtoehtoihin.

Ajatus Suomen reissusta ja kulkemisesta etelästä pohjoiseen syntyi noin vuosi sitten Patagoniassa. Ensin syntyi ajatus jonkun Pohjois Amerikan manteretta halkovien ns. suurten vaellusreittien kulkemisesta, mikä taas johdatti ajatukseen, että olisiko parempi testata omia rajoja, kykyjä ja osaamista ensin tutummassa ympäristössä, mikä myös tarjoaisi mahtavat puitteet pitkäkestoiseen kulkemiseen. Alusta asti oli selvää, että reissuni kattaisi koko Suomen etelästä pohjoiseen, eikä kyse olisi vain kävelystä ja suoritteesta aikaa vastaan, vaan kokonaisvaltaisesta reissusta Suomeen, rauhallisesti kulkien ja tutkien.

Sulattelin, mutustelin ja tunnustelin ajatusta Etelä-Amerikassa, kesällä Suomeen palattuani reissu alkoi konkretisoitumaan. Mitä enemmän sitä ajattelin, sitä varmempi siitä olin. Reissut ylipäänsä, tai päätökset lähteä reissuun eivät enää tässä kohtaa vaadi isompia pähkäilyjä tai puntarointeja. Kun reissaamisesta on muodostunut elämäntapa, ei tarvitse murehtia töiden, asumisen, lainojen tai muiden sidosten järjestymisestä tai hoitamisesta. Totta kai ne vaikuttavat, mutta ne eivät määrittele valintaa reissusta, pikemminkin muokkautuvat reissujen mukana.

Lokakuussa valmistui raakaversio reitistä ja aikataulusta. Tätä ennen listasin niitä paikkakuntia, alueita ja luontokohteita, missä ainakin haluaisin vierailla. Reissun aikaikkuna asettui huhti-lokakuuhun yksinkertaisesti optimaalisten sääolosuhteiden kautta. Huhtikuussa etelässä olisi todennäköisesti jo lumet sulaneet ja päivät reilusti plussan puolella, kun taas lokakuussa pohjoisessa voisi vielä kulkea välttäen paukkupakkaset ja lumikinokset. Ei sillä, että talvessa, kylmyydessä ja lumessa olisi mitään vikaa, mutta jo ihan vain varusteiden ja päivänvalonkin puolesta huhti-lokakuu tuntui jotenkin houkuttelevammalta kuin loka-huhtikuu. Kesällä Suomi on elää!

Yhteistuumin mielenkiintoisten paikkakuntien ja alueiden sekä noin kuudeksi kuukaudeksi asettuneen aikaikkunan kanssa varmistuivat myös reissuni tarkempi aikataulu ja rakenne. Viikonlopuissa viehätti paikallistapahtumat sekä -ravintolat ja -kahvilat joten ne pyhitettiin lähtökohtaisesti levolle ja oleilulle pienemmillä ja suuremmilla paikkakunnilla. Arkipäivät määräytyivät etenemispäiviksi, mutta niihinkin halusin laskea maltillisen kilometrimäärän. En halunnut kiirehtiä, eikä reissusta ollut tarkoitus tehdä överisporttista suoritetta.

Retkeilyhenkisyyttä halusin tuoda kulkuuni yöpymällä teltassa ja kulkemalla mahdollisimman monen luonnonsuojelualueen ja kansallispuiston läpi. Perinteisemmän matkailun ulottuvuutta edustaisivat juuri viikonloppujen paikallistapahtumat, -nähtävyydet ja -ravintolat. Retkeilyn ja urbaanimman tekemisen kombinaatio onkin muodostunut itselleni toimivaksi ja hyvältä tuntuvaksi tavaksi matkailla.

Alpha Aid & Travel Ry kulkee luonnollisesti matkalla mukana. Tärkeimmän ja merkityksellisemmän -eli hyväntekeväisyyden- lisäksi se toimii linkkinä kirjoituksille, tarinoille, kuville ja ehkä videoillekin, mitä reissu mahdollisesti ja todennäköisesti tuottaa. Henkilökohtaisena tavoitteena ja myös yhdistyksen visiona on, että hyväntekeväisyys ja/tai kehitysyhteistyö olisi aina jollain tavalla mukana, kun pidemmälle reissulle lähden. Niin myös nyt. Yhdistys lahjoittaa yhteensä 3000€ vähävaraisille lapsiperheille ja nuorille mielenterveyskuntoutujille Suomessa. Yhteistyökumppaneiksi ovat valikoituneet Vaaka Ry Savonlinassa sekä Hope Ry Kajaanissa.

Savonlinnassa Vaaka Ry jakaa 1500€ osuutensa diakoniatyön kautta vähävaraisten lapsiperheiden harrastusten tukemiseen sekä Itä-Savon sairaanhoitopiirin nuorille mielenterveyskuntoutujille suunnattuun projektiin. Kajaanissa Hope Ry kohdistaa 1500€ vähävaraisten lapsiperheiden harrastusten kausimaksuihin. Molempien toimijoiden periaate ja ajatus lahjoitettujen varojen käytöstä on yhtälainen Alpha Aid & Travel Ry:n kanssa. Kaikki lahjoitetut varat kohdistetaan täysimääräisesti itse kohteisiin, ihmisille, konkreettisesti. Ja totta kai, yhteistyökumppanit toimittavat tarvittavat todisteet varojen käytöstä. Lähtökohtaisesti tulen myös vierailemaan molempien yhteistyökumppaneiden yksiköissä tai tapaamaan yhteistyökumppaneiden edustajia, mahdollisesti myös tutustumaan varsinaiseen toimintaan.

Reitti Hangosta Nuorgamiin

Reissulle on vajaan vuoden aikana syntynyt useita eri ulottuvuuksia, merkityksiä ja mahdollisia tempauksia. Yksi isompi kokonaisuus on retkeilyhenkisyys; vältän valtateitä ja ruuhkaisia väyliä, liikun mielummin maaseututeitä ja kuljen mahdollisimman paljon myös maastossa. Yöpyminen tapahtuu edetessä pääasiassa teltassa ja koti kulkee mukana rinkassa. Logistisesti ei kuitenkaan ole mahdollista kantaa kaikkea kuuden kuukauden aikan tarvitsemaansa selässä, joten siviilivaruste- ja huoltokassi kulkee kuriiripalveluiden välityksellä aina paikkakunnalta toiselle. Vaikka telttaa kutsunkin kodikseni, välillä majoitutaan paremmin sisätiloissa majataloissa tai tuttujen nurkissa. Mahtavaa olisi, jos ihmiset sattumanvaraisesti tarjoaisivat myös kotipihaansa tai vierashuonetta käyttööni. Tällaista vieraanvaraisuutta osaan toivoa, katsotaan käykö se todeksi. Aasinsiltana päästäänkin reissun yhteisölliseen ulottuvuuteen. Useiden tuttujen kanssa on jo lukittina etapit ja kohteet, joita he tulevat kanssani kulkemaan ja jakamaan. Edelleen, mahtavaa olisi, jos ihmiset spontaanisti heittäytyisivät seuraani kulkemaan.

Kolmas isompi kokonaisuus on paikallisuus. Paikallisuus kattaa omasta näkökulmastani kaiken paikallisista tapahtumista persoonallisiin ravintoloihin ja kahviloihin sekä paikallishistoriasta ja -perinteestä paikallisiin ihmisiin. Elämä, elinympäristö ja elämäntavat ovat varmasti erilaisia Suomenkin sisällä ja sitä olisi todella hienoa päästä havannoimaan. Paikallisuutta ja perinteisyyttä edustaa myös kulkuni tuorein yksityiskohta; viehättävät, sympaattiset, aidosti palvelevat, persoonalliset ja edelleen joillekin ihmisille elintärkeät kyläkaupat. Olen listannut ja merkinnyt kaikki suunnitellun reittini varrelle osuvat kyläkaupat ja kulutan enemmän kuin mielelläni reissukassaani heidän edukseen. Toisena tempauksena mainittakoon pään alueen karvoitus, tarkennettuna hiukset ja parta. Leikkautan molemmat ennen lähtöäni ja Forrest Gumpin innoittamana annan molempin kasvaa vapaasti reissun päätökseen asti. Poikkeuksena viikset, joita pitänee välillä saksia. Jokainen viiksekäs henkilö tietää, ettei pensselit huulien ja suun päällä tunnu kovin miellyttävältä.

Sitten se koronavirus. Miten se on jo vaikuttanut ja miten se tulee vaikuttamaan? Fyysiseen valmistautumiseen se vaikutti jo maaliskuun alussa, kun kehonhuoltoryhmät peruutettiin ja kuntosalit menivät kiinni. Suunnitellut tapahtumat ovat tietysti peruuntuneet ensimmäisten kuukausien ajalta ja hyvin mahdollista on, että niin tulee käymään myös kesän suuremmille tapahtumille. Reissun piti alkaa tulevana maanantaina Hangosta, mikä tietysti sai lopullisen tuomion Uudenmaan mennessä kiinni. Ensimmäiset neljä viikkoa alkuperäinen reitti olisi kulkenut nimenomaan Uudenmaan alueella, joten ensimmäinen kuukausi menee ja on joka tapauksessa mennyt täysin uusiksi. Todennäköisesti myös seuraava kuukausi.

Vaihtoehtoja reissun toteuttamiseen on muuttuneessa tilanteessa noussut muutamia erilaisia. Totaalinen peruutus ei ole vaihtoehto ja jokseenkin olen päättänyt, että kulkemaan lähden vaikka talvea vasten, jos niin pahaksi menee. Valmisteilla on myös vaihtoehtoinen reitti, mikä kulkisi Uudenmaan sijaan Varsinais-Suomen, Kanta- ja Päijät-Hämeen kautta itään, mistä sitten taas alkuperäisen suunnitelman mukaisesti eteen- ja ylöspäin. Tämä vaihtoehto ei tällä hetkellä kuitenkaan tunnu oikealta, kestävältä ja vastuulliselta ratkaisulta. Ja lienee aiheellista kysyä, mitä reissun alkuperäisestä ideasta, ajatuksesta ja tarkoituksesta jäisi jäljelle, kun tapahtumat ja ravintolat ovat förbi, ihmisiä vähän liikkeellä ja kaikkea turhaa sosiaalista kanssakäymistä suositellaan välttämään. Not much.

Viivästyminen tai siirtäminen tuntuu juuri tällä hetkellä sopivimmalta vaihtoehdolta, ja välttämättömältäkin. Pelkästään kuukauden, tai pahimmillaan kahden, odottaminen paikallaan ei tunnu muuttuneessakaan tilanteessa hyvältä. Ratkaisuun vaikuttava tekijä on myös se, että työsopimukseni päättyy tiistaina 31.3.2020. Eräästä kilpaan nousseesta vaihtoehdosta onkin muodostunut ainutlaatuinen mahdollisuus, mikä kaikessa koronanperkeleen surkeudessa tuntuu jopa houkuttelevalta. Reissun varsinaista starttia voisi lähteä odottelemaan perheeni kesämökille Kokemäen Kyttälään. Kuinka usein tarjoutuu mahdollisuus eristäytyä ja oleilla kesämökillä esimerkiksi kuukauden kevään kynnyksellä, tekemättä oikeastaan mitään tai ainakin ilman mitään erityisiä tavoitteita tai velvoitteita?

Mökille kulkisin tietysi kävellen. Maastoa ja pikkuteitä pitkin matkaa Turusta lähtiessä tulisi noin 150 kilometriä ja se olisi mahdollista kulkea vain yhdellä pakollisella kauppapysähdyksellä, Honkilahden kyläkaupalla. Turusta aina Pyhäjärven eteläpäähän asti on mahdollista kulkea pelkästään maastossa, Kuhankuonon retkeilyreitistöä pitkin, mihin myös Kurjenrahkan kansallispuisto ja sen erillisosa Vaskijärven luonnonpuisto kuuluvat. Tämän toteutuessa saapuisin kohteeseeni mökille pääsiäisen jälkeen ja jatkaisin matkaa myöhemmin keväällä tai kesällä, kun se korona-tilanteen puitteissa olisi mahdollista ja vastuullista.

Pienyrittäjät työntekijöineen, joita useat matkailupalveluiden tuottajat, majapaikkojen ja ravintoloiden pitäjät, tapahtumien järjestäjät ja kulttuurin tuottajat ovat, kärsivät tästä poikkeuksellisesta tilanteesta suuresti. Kun poikkeuksellinen tilanne päättyy, he suorastaan ansaitsevat kaiken meidän kuluttajilta saatavilla olevan tuen. Tässä jälleen yksi motiivi ja merkitys reissulle lisää, palveluiden kuluttaminen ja ostaminen, toki kuitenkin vastuullisesti. En omista paljoa, ja reissujeni budjetit, kuten myös tämän ovat verrattaen pieniä, mutta kulutan säästetyn kassan enemmän kuin mielelläni niihin palveluihin, joita itse pidän tärkeinä ja mitkä palvelevat omaa matkaani, mutta myös Suomen matkailua yleensä. Money well spent!

-Tero Mäkinen-