Yleensä käsite ymmärretään joksikin toistuvaksi tapahtumaketjuksi tai elämänrytmiksi, mikä tapahtuu yksilön tai yhteisön fyysisessä kodissa tai jokapäiväisessä elämässä. Sanalla arki taitaa jossain yhteyksissä olla vähän huono klangi, se ymmärretään jotenkin tylsäksi, raskaaksi ja toistuvaksi tilanteeksi, mistä olisi toivottavaa päästä pois. Itsellenikin sana tuo ensimmäisenä mieleen tietyn stereotypian, vaikka tiedänkin asian olevan kokonaisuudessaan aivan jotain muuta. Ja vaikka arki olisikin kyseisen stereotypian mukaista, kuten se varmasti joskus onkin, niin sen ei missään nimessä tarvitsisi olla. Arki voi olla erilaista, se voi olla vaihtuvaa, se voi olla mielenkiintoista ja jännittävää. Arjen ei tarvitse olla sidoksissa yhteen paikkaan tai ympäristöön, vaan arkea voi olla joka paikassa, missä elämääsi elät. Ja koti, se voi olla myös henkinen tila, eikä niinkään sidoksissa fyysiseen paikkaan ja materiaaliin. Koti voi olla missä vaan, missä tunnet itsesi tyytyväiseksi, levolliseksi ja varmaksi sekä olosi turvalliseksi. Irti kahleista!
Kirjoitus kertokoon eräänlaisesta arjesta, mitä ainakin matkoilla usein koen ja tunnen. Vaikka se ei ole toistuvaa ja samanlaista, niin joitain yhteenvetoja ja tyyppiesimerkkejä on kuitenkin helposti löydettävissä. Uskon, että paljon matkailevat lukijat komppaavat. Reissaaminen ei ole pelkästään lomailua riippumatossa, nähtävyyksien kiertelyä tai ravintoloissa notkumista, eikä varsinkaan jatkuvaa juhlaa ja upeutta. Helvetin hienoa sen on joka tapauksessa ja siitä huolimatta!
Reissatessa arkea kuvaavia sanoja voisivat olla, hyvässä ja pahassa: maisemat, elämykset, väsymys, likaisuus, hikisyys, epävarmuus, jännitys, nälkä, jano, rauhallisuus, levollisuus ja vaikkapa liikkuminen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä reissatessa tunteiden, kokemusten ja tilanteiden kirjo on valtava ja vaihtelee nopeastikin laidasta toiseen. Kaikesta huolimatta, hienoa ja mahtavaa reissaamisen arjesta tekee vapaus valita niin. Kun itse olet niin halunnut ja toivonut, kun toteuttaa arjessakin omaa unelmaansa ja elämäntapaa, niin kokonaisuus vaan menee reilusti plussan puolelle.
Nyt ollaan palattu taas tyypillisempään ja totutumpaan reissuarkeen, kun lomailijat Suomesta ovat palanneet takaisin omien arkiensa pariin. Reissu jatkuu taas arkisesti kahdestaan. Muutamin esimerkein katson tarpeelliseksi kuvata sitä arkea, millaista se reissatessa on, enemmän tai vähemmän. Esimerkit eivät ole paikkaan ja tähän retkeen sidoksissa, vaan pätevät ympäri maailmaa, ainakin omalla kohdallani.
odottelua asemalla
Matkapäivä. Aamulla liian aikaisin ylös, yleensä aamuyöllä 4-6 aikaan, koska bussit ja muut kulkuvälineet lähtevät aikaisin, varsinkin ns. kolmannessa maailmassa. Aamutoimet suoritetaan nopeasti ja sitten asemalle, unisena kävellen tai taksilla säätäen. Harvoin on tarjolla sellaista luksusta, että paikallisliikenne kuljettaisi suoraan asemalle. Asemat ovat yleensä vilkkaita ja sekaisia, ja varsinkin tottumattomalle mahdollisesti myös pelottavia ja ahdistavia. On paljon kyselijää, tarjoajaa, myyjää, eikä oman kulkuvälineen löytäminen ole aina kovin helppoa ja yksinkertaista, pitää kysellä ja arpoa. Sitten kun on löytänyt oikean pelin, alkaa säätäminen hinnasta. Ne harvoin ovat esillä missään, mikä asettaa sinut alttiiksi filungille. Jos et ole ottanut jotenkin jostain selvää ”noin hinnasta”, voit päätyä maksamaan matkasta överihinnan. Ikävintä tilanteessa on , kun et voi olla varma. Bussit ym. vehkeet ovat yleensä täysiä ja ahtaita, ja kovaäänisiä. Jos ei moottori tai muu liikenne, niin sitten ämyreistä täysillä soiva paikallinen musiikki. Matkat ovat useimmiten hitaita etäisyyteen nähden, koska epämääräisiä pysähdyksiä ja säätämisiä on paljon, teiden kunto vaihtelee myös suuresti. Lisää matkustajia otetaan myös lennosta. Perille päästään lopulta johonkin tuntemattomaan paikkaan.
Asemat ovat yleensä ulkona kohteesta/kaupungista, joten alkaa säätäminen, kysyminen ja tinkaaminen kuljetuksesta majapaikkaan. Vastassa asemilla on vastaanlainen kovaääninen joukko kaikenlaisia toimijoita kuin lähtiessä. Valitset hermostuksissasi jonkun ja toivot, että hinta on kohtuullinen ja kuski löytää perille. Majapaikan löytyessä sisäänkirjautumisen jälkeen (liian painava)rinkka lentää lattialle ja levittäytyy pieniksi osiksi ympäri huonetta. Seuraa suihku ja puhdistautuminen. Matkapäivän jälkeen on yleensä väsynyt ja uupunut kaikesta säätämisestä, epävarmuudesta, kuumuudesta ja ahtaudesta, on kiva vain olla ja fiilistellä uutta kohdetta ja olemisen keveyttä. Esimerkin voi tulkita kovin negatiivissävytteiseksi, mutta kaikesta huolimatta jokin matkapäivissäkin viehättää. Ne ovat jännittäviä ja liikkeellä oleminen tuntuu hyvältä. Paikallista menoa on mukava seurailla kulkupelin ikkunasta ja samalla havainnoida kanssamatkustajien hääräilyä.
Oleilupäivä
Oleilupäivä. Ehkä parasta reissaamisessa on kevyet ja hitaat aamut. No, ehkä ei parasta, mutta kuitenkin. Nämä aamut korostavat olosi ja olemisesi levollisuutta, keveyttä ja vapautta. Saat nukkua pitkään, tai ainakin niin pitkään kuin nukuttaa. Reissussa se yleensä on pisimmillään kasiin. Aamukaffet ja aamiainen nautiskellaan auringon alkaessa lämmittää päivää, samalla lueskellen uutisia ja ihastellen ympärillä avautuvaa maisemaa tai ympäristöä. Tällaiset aamut ovat oivia reissaamisen ja kyseisen kohteen makusteluun ja aistimiseen. Muutaman tunnin nautiskelun sekä uutis- ja somepläräilyn jälkeen voikin siirtyä vaikka riippumattoon makoilemaan ja lueskelemaan kirjaa. Itselläni se yleensä päätyy nukahtamiseen muutaman sivun jälkeen. Toisaalta voi lähteä kylille pyöriskelemään ja tunnustelemaan paikallista menoa. Jossain vaiheessa, kun mahasta kurnaisee, voit pysähtyä lounastamaan jossain kivassa katukuppilassa tai vastaavasti vääntäytyä ylös riippumatosta kokkailemaan vain tietäen, että ruokalepo odottaa. Tälläkin hetkellä vietän oleilupäivää Kalaharin autiomaan laitamilla Upingtonin kaupungissa. Tai oikeastaan päivä on sekoitus oleilua ja asioiden hoitoa. Jälkimmäisestä kertoo seuraava esimerkki.
Oleilupäivän päätteeksi olet yleensä aika nuutunut ja väsynyt, vaikket ole tehnyt juurikaan mitään, välttämättömien elintoimintojen lisäksi. Ehkä juuri siitä syystä. Huilaamalla, oleilemalla ja nukkumalla elimistösi ei virittäydy toimintamoodiin, vaan pysyy ns. tyhjäkäynnillä. Päivän päätteeksi on myös mukava nautiskella ruokaa laittaessa tai illallisravintolassa istuskellessa pullo olutta tai lasi viiniä, ehkä useampikin. Sit maate!
Asioidenhoitopäivä. Aamu on kahden edellisen esimerkin väliltä. Sinulla ei ole varsinaista kiirettä mihinkään, mutta haluat olla tehokkaampi, jotta saat asiasi hoidettua. Kyllä, reissussakin on päivittäisiä, tai ainakin viikottaisia ja säännöllisiä asioita hoidettavana. Vähä niinku kotihommia. On pyykinpesua, kaupassakäyntiä, varusteiden fiksailua, varausten tekemistä, tulevan kohteen tutkimista, kuvien järjestelyä sekä yhteydenpitoa läheisiin ym. tahoihin. Itselläni asioidenhoito tällä reissulla, ja toivottavasti tulevillakin, merkitsee myös yhdistysasioita, ennen kaikkea tämän blogin kirjoittamista, mutta myös mahdollista yhteydenpitoa, suunnittelua, kirjanpitoa ja dokumentointia. Asioidenhoitopäivät ovat reissussa välttämättömiä ja säännöllisesti toistuvia toimintoja. Vaikka välillä onkin paljon tehtävää ja hoidettavaa, tarjoavat ne myös sopivan hengähdystauon, jos olet viime päivinä ollut aktiivinen ja kärsit kokemusten ja tunteiden runsaudenpulasta. Asioidenhoitopäivien jälkeen olet yleensä helpottunut, kun ja jos olet saanut välttämättömyydet hoidettua. Tunne on samankaltainen, kuin esimerkiksi kotona siivouspäivän jälkeen. Huh, tulipa tehtyä!
Aktiviteettipäivä
Aktiviteettipäivä. Nyt mennään, tehdään ja koetaan! Aamulla haluat olla tehokas, jotta saat koko päivän käyttöösi. Mahdollisesta aamuväsymyksestä huolimatta olet innostunut ja jännittynyt. Pakkaat kamasi huolellisesti päivää varten ja varustaudut olemaan pois koko pitkän päivän, välillä useammankin. Yleensä aktiviteettipäivä tapahtuu kaupungilla kierrellen tai sitten jossain luontokohteessa retkeillen. Molemmat tarjoavat matkailijalle paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä, tunteen jostain uudesta ja tuntemattomasta, vieraasta ympäristöstä missä juuri sinä olet nyt etuoikeutettu kulkemaan ja aistimaan mitä ikinä vastaan tuleekaan. Aktiviteettipäivät täyttävät usein niitä unelmia ja mielikuvia, mitä matkailusta tai jostain tietystä kohteesta olet muodostanut. Tällainen arki on ehkä itselleni matkailun parasta antia, pelkän olemisen rinnalla. Nämä päivät tunnen todella olevani sisällä kyseisessä kohteessa ja ympäristössä sekä aistivani paikallista elämänkirjoa. Kaupungeissa itseäni viehättää historiallinen arkkitehtuuri sekä persoonalliset kaupunginosat ja niiden lukuisat ravintolat, kun taas luontokohteessa retkeillen toteutan intohimoani luontoon ja luonnossa liikkumiseen. Nyt, Afrikassa, kaikenlaisten eläinten ja luontodokkariympäristöjen spottaaminen on ollut erityisen antoisaa ja mielenkiintoista. Aktiviteettipäivän jälkeen et unelmoi yleensä mistään muusta kuin täydestä vatsasta ja nukkumaanmenosta.
Tällaisilla esimerkeillä. Arki on jees. Arki on kaikkialla. Arki on erilaista. Arjesta voi nauttia, mutta siitä voi myös kärsiä ja tukahtua sen varjoon. Arjen kanssa pitää olla tarkkana. Ja onneksi, sitä voi muuttaa ja muokata.
Tämän arki jatkuu nyt kuvien valikoinnilla, pyykinpesulla, Kalaharin ja Namibian tutkiskelulla sekä majoituspaikan varaamisella Roomasta. Ai niin, myös junalippu Kokemäelle!
Tero Mäkinen