Matkustaminen on trendikkäämpää kuin koskaan. Itseään itsestään etsivät reppureissaajat ovat tehneet matkustamisesta filosofista. Toiselle taas pitkä viikonloppu Barcelonassa ja selfie Sagrada Familian edessä on merkki sosiaalisesta asemasta. Teneriffakin on tullut takaisin, joten matkustamisessakin pätee retron säännöt. Olkilakki ja punainen niska.
Matkustamisen positiivinen idea on laajentaa maailmankuvaa, ulottua äärimpään ja rukata omaa käsitystä maailmasta. Joskus tuntuu, että matkustamisesta on tullut enemmän tarrakirja, siitä kertoo selfiekeppien kasvavat myyntiluvut. Oma kuva jonkun nähtävyyden edessä on tärkeämpää kuin ymmärtää kaupungin historiaa. Ysärillä matkustaminen oli vielä harvojen etuoikeus, nyt siihen pystyy melkein kaikki. Jarkko Martikaisen kappaleessa, joka kertoo 90-luvusta, perhe meni laukkujen kanssa kellariin kalliin koiran oston jälkeen ja teeskenteli olevansa reissussa välttääkseen sosiaalista häpeää. Matkustamisen yleistyessä on hyvä muistaa matkustamiseen liittyvä suuri eettinen vastuu.
Pelle Miljoona lauloi aikoinaan: ”Lähdin maailmalle etsimään itseäni, syvältä itsestäni.” Viisaasti sanottu, mutta ei pidä täysin paikkaansa. Me emme yleensä löydä itseämme matkalta, sillä löytämisen sijaan ihmisen identiteetti rikkoontuu matkustaessa. Neurotieteen saralla on arvioitu, että aivot automatisoivat 70% ajatuksista ja ympäristön tapahtumista. Matkustaessa kaikki muuttuu. Aivot kokevat valtavaa stimulaatiota ja arki rikkoontuu. Matkustaessa löydämme tavan katsoa maailmaa eri tavalla. Siksi reissusta palataan usein väsyneenä. Tutut radat on rikottu ja aivot ovat joutuneet tekemään kaksin verroin työtä.
Ihminen on aina matkustanut. Paremmille alueille ja vehreimmille nurmille. Monet kulttuurit ovat olleet nomadisia. Ihmiset ovat vaeltaneet ilman pysyvää asuinpaikkaa laiduntavien eläinten mukana. Vaikka hännästä on enää jäljellä luu, se ei tarkoita että liikkumisen idea olisi kadonnut meistä. Joskus tunnemme pakottavaa tarvetta liikkua ja vaihtaa maisemaa. Matkustaminen voidaan yhdistää myös pakenemiseen. Kautta aikain on ollut kulttuurisia kertomuksia, joissa sankari lähtee karkuun vaikeaa elämäntilannetta juuri matkustamalla. Matkustaminen on alusta aloittamista. Uuden kulttuurin ja uusien tapojen opetteleminen on sosiologisesti kiehtovaa ja unohdamme hetkeksi murheemme ja sen mistä tulemme.
Matkailun luonne ei ole muuttunut kuitenkaan sitten Vasco da Gaman ajoista. Meillä on myös valloittamisen halu. Ainoastaan välineet ovat muuttuneet. Selfiekepit ja matkapuhelimet aseinamme me etsimme jotain autenttista ja valloittamatonta kaupunkien historiasta ja ihmisistä. Etsimme ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Onko sitä olemassa vai onko tämäkin länsimaisen yksilökulttuurin ilmiö. Voisimmeko oppia matkustaessa myös jotain yhteisöllisyydestä ja yksinkertaisuudesta?
Jussi Sudenlehti
Kirjailija, psykoterapeutti
Jussi Sudenlehti 040-8496938
Kannattelevat sanat
Psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja
www.kannattelevatsanat.fi
Kirjailija, laulaja & lauluntekijä