Road trip on yksi mainioimmista tavoista matkustaa. Koti kulkee mukana, maisemat vaihtuvat ja voit itse määrittää suunnan, määränpään sekä liikkumisen tahdin. Vapauden ja riippumattomuuden tunne on voimakas, kun ajat kohti tuntematonta tietämättä missä majoitut tai mitä määränpäässä odottaa. Toisaalta, tien päällä on osattava nauttia myös tien päällä olemisesta, eli maisemista, luonnosta, kylistä, kaupungeista, palveluista, ihmisistä ja monesti kaikenlaisista ihmeellisyyksistä teiden varsilla.

Yhtä nautintoa ajaminen tai jatkuvasti liikkeessä oleminen ei kuitenkaan ole. Huonokuntoiset tiet, pitkät etäisyydet, hiki, nälkä, väsy ja mahdollinen turvattomuuden tunne, vain muutamia ikävämpiä puolia mainitakseni. Olennaista olisi tietää ja tuntea omat rajansa, jotta tulevaan ajoon ja matkaan osaisi valmistautua oikealla tavalla, hankkia oikeat varusteet ja tien päällä toimia itselleen sopivalla tavalla. Paljon merkitsee myös se, missä ajaa ja millä ajaa. Road trip Uudessa-Seelannissa on täysin erilainen kuin esimerkiksi täällä Namibiassa.

Usein road tripeille suosiollisissa maissa on myös omat, varsin selkeät kulttuurit sille, minkälaisella ajoneuvolla ajetaan, missä ja miten yövytään ja millaisia palveluita käytetään. Toki liikennekulttuuritkin vaihtelevat suuresti. Meille kaaoksena näyttäytyvä liikenne voi olla toiselle täysin selkeä ja johdonmukainen. Lainalaisuudet pätevät aina liikenteessä, ne vain vaihtelevat suuresti paikasta riippuen.

Kuva: Maria Rajala

Oma kokemukseni road tripeistä tulee Uudesta-Seelannista, Australiasta, Etelä-Afrikasta ja muutamista muista Afrikan sekä useista Euroopan maista. Ja nyt tietenkin Namibiasta. Uudessa-Seelanissa ja Australiassa varsin suosittuja ovat asuntoautot ja ns. kämpperit, eli pakettiautoista tuunatut makuupaikkaiset kärryt. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta muuten meille johdonmukaista ja selkeisiin sääntöihin perustuvaa. Tiet ovat erittäin hyväkuntoisia ja autoilijan palvelut kohdillaan, löytyy leirintäaluetta, majataloa, kahvilaa ja huoltoasemaa. Etelä-Afrikassa tieverkosto on myös kattava ja hyväkuntoinen sekä liikenne vasemmanpuoleista, mutta road trip-kulttuuri tästä huolimatta täysin erilainen. Etelä-Afrikassa kärryjä ei esimerkiksi parkkeerata yöpymistarkoituksessa teiden varsille tai levähdyspaikoille, jo pelkästään turvallisuussyistä.

Namibiassa useimmat ajavat lava-autoista tai maastureista tuunatuilla safariautoilla, mitkä soveltuvat hyvin leiriytymiseen ja vaikeisiin olosuhteisiin. Namibiassa päällystettyjä teitä on harvassa ja maan ympäristön huomioiden varsin kattava tieverkosto koostuu enimmäkseen sora- ja hiekkateistä. Toisaalta, on niitäkin jotka ovat persaukisia tai muuten vaan pihejä uhmaten olosuhteita kaikenlaisilla pikku kopperoilla. Kuten me. Ford Fiestan kun saa 2-3 kertaa halvemmalla kuin edellä mainitun safariauton. 24 päivän autovuokrasta maksamme nyt noin 900€ vakuutuksineen ja leirivarusteineen, kun täyden palvelun safariauto vastaavalle ajalle olisi pulittanut noin 2500€. Merkittävänä miinuksena pikkuautossa täällä kuitenkin on, että se rajoittaa kulkemista ja tiettyihin kohteisiin pääsyä.

Kuva: Maria Rajala

Namibiassa ajetaan myös vasentaa kaistaa. Liikennekultuuri on meille suht` johdonmukainen ja liikenne ylipäänsä verrattaen vähäistä, jo pelkästään koko maan pienen asukasluvun vuoksi. Nopeusrajoituksista täällä, kuten ei myöskään Etelä-Afrikassa välitetä, vaan ne ovat enemmänkin muodollisuuksia tai suosituksia. Seuraukset näkyvät tilastoissa, varsin ikävällä tavalla. Nopeudet, pitkät etäisyydet, villieläimet ja huonokuntoiset tiet aiheuttavat täällä suurimman riskin autoilevalle matkailijalle. Nämä tekijät on syytä ottaa huomioon ajaessa ja matkaa suunnitellessa.

Lähtökohtaisesti Namibia on turvallinen maa autoiluun, liikenne on verratten vähäistä ja rikollisuus tien päällä harvinaista. Vaikka nopeudet ovat välillä järjettömiä, otetaan liikenteessä hitaammat huomioon eikä liikennekulttuuri ole ainakaan toistaiseksi ollut aggressiivista. Hyväkuntoisia, edullisia ja erinomaisilla palveluilla varustettuja leirintäalueita tulee vastaan kattavasti ja pienimmästäkin kaupungista tai kylästä voi odottaa löytävänsä leirintäalueen tai majapaikan, jolla on tarjolla erillinen leirintäalue. Ja ne palvelut! On ravintolaa, uima-allasta, lämmintä vettä, keittokatosta, viheraluetta, oleskelutiloja, sähköä ja ennen kaikkea tasokkaasti hoidettu kokonaisuus. Hinta-laatusuhde on erittäin kohdillaan, tai jopa epäsuhta, kun 10-15 eurolla saa edellä mainitut puitteet ja palvelut, mitä et aina saa tasokkaammissakaan hotelleissa.

Kuva: Maria Rajala

Me vuokrasimme auton ennakkoon pääkaupunki Windhoekista, minne sen myös vajaan kahden viikon päästä palautamme. Käytimme tällä kertaa etelä-afrikkalaista varaussivustoa drivesouthafrica.com:ia, mikä osoittautui jo viime reissulla Etelä-Afrikassa hyväksi palveluksi. Vastaavanlaisia varaussivustoja ja -palveluita löytyy verkosta todella paljon, useat niistä toimivat kansainvälisesti niin, että voit vuokrata auton mistä päin maailmaa tahansa, missä tahansa, milloin tahansa. Sopimukseemme kuuluu ns.täysvakuutus, eli onnettomuuden tai vahingon sattuessa emme ole korvausvelvollisia, vaan sopimukseemme sisällytetty vakuutus kattaa vahingot. Valitettavasti, sopimus- ja vakuutusehdot ovat toisinaan erittäin vaikeaselkoisia ja vaihtelevat ylipäänsä todella paljon, riippuen vuokraavasta yhtiöstä, kohdemaasta, autosta sekä mm. kuljettajan iästä. Vakuutus-ja sopimusehtojen kanssa olen itse raapinut ihoni ärtymyksestä ja turhautumisesta useasti vereslihalle.

Tarvittavat varusteet ovat road tripille loppujen lopuksi kohtuullisen pienet, tavanomaisten reissuvarusteiden lisäksi. Mikäli liikutaan tavallisella henkilöautolla, tarvitaan mukaan teltta, makuupussi, makuualusta ja mahdolliset muuta mukavuutta lisäävät yöpymisvarusteet, kuten retkityyny. Ellei sitten majoitu sisätiloissa, hotelleissa tai majataloissa. Mukavuutta leirielämään tuovat myös retkituolit ja -pöytä. Mikäli liikutaan Namibiassa tyypillisellä safariautolla tai Uuden-Seelannin ja Australian kämppereillä niin kyseiset varusteet kuuluvat pakettiin, kuten myös ruokailuvarusteet kaasukeittimineen, kattiloineen ja astioineen. Mutta, koska me persaukiset tarkanmarkan vartijat teemme toisin, niin meidän piti vuokrata mukana kulkeva keittiö. Teltta, makuupussi, makuualusta yms. kuuluvat reissun vakiovarusteisiin, niitä tullaan tarvitsemaan useasti jatkossakin. Otsalamppu, monitoimityökalu, varavirtalähde ovat erityisen mukavia reissukumppaneita tien päällä, mitkä tosin nekin kulkevat reissuissa aina mukana.

Kuva: Maria Rajala

Asuntoautot ja -vaunut ovat sitten taas asiat erikseen. Se on vieras maailma itselleni, lukuun ottamatta lainapeleillä tehtyjä reissuja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Varusteista puheen ollen, ajankohtaisena tapahtumana mainittakoon, että hetki sitten leirintäalueelle saapunut pariskunta kävi kyselemässä sytkärin ja tulitikkujen perään. Luulisi niiden olevan ensimmäisinä repussa.

Kaikesta epävarmuudesta, tuntemattomasta ja suunnittelemattomuudesta huolimatta reissuarki muodostuu road tripeillä varsin säännölliseksi. Aamulla syödään, peseydytään, pakataan kamat ja lähdetään, mikäli lähdössä ollaan. Sitten ajellaan ja pysähdellään, kunnes löytyy sopiva tai ennalta suuniteltu mielenkiintoinen ja puhutteleva stoppi yöpymiseen. Välillä ollaan paikallaan useampi päivä, jolloin on aikaa tehdä esimerkiksi pyykki- ym.varustehuoltoa tai mitä ikinä sitten huvittaakin. Nyt olemme olleet kolme päivää Walvis Bayn leirintäalueella ja tänään kävimme 4×4 safarilla Namibin aavikolla keskellä hiekkadyynejä. Ruoka nousee road tripilläkin erityisen suureen rooliin, se määrittää hyvinkin tarkasti päivien rakenteen. Ihmisen on pakko syödä, ja sen lisäksi se on myös erityisen mukavaa. Ruokailurytmit pysyvät yllättävän säännöllisinä tien päällä, mikä on varsin positiivinen muutos ns. kotiarkeen. Vaikka ruoat itsessään olisivatkin toistuvia ja lähtökohtaisesti simppeleitä, niin kulinaristista nautintoa voi helposti korostaa vaikkapa viinillä ja makeilla suupaloilla.

Kuva: Maria Rajala

Vaan oppii sitä tien päällä aina jotain uuttakin, omista rajoistaan, epävarmuuksistaan ja edellytyksistään. Olen onneton mekaanikko, enkä osaa renkaiden vaihtoa ja nesteiden lisäämistä lukuun ottamatta tehdä autoille juurikaan mitään. Itse ajamisessa koen pärjääväni kohtuullisen hyvin, mutta jos auto pettäisi kesken erämaatien, olisin täysin muiden avun ja auttamisen halun varassa. Ajaessani Namibian ajoittain erittäin huonokuntoisia erämaateitä olen huomannut tästä seuraavan epävarmuuden itsessäni. Kuoppien, pyykkilautatien ja kivenlohkareiden iskut ovat stressanneet, jopa pelottaneet. Oma rajallisuus, tietämättömyys ja osaamattomuus ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja ahdistusta, mikä taas on aihettanut turvattomuutta ja hallitsemattomuutta. Toisaalta voi ajatella, että on pelkästään typerää lähteä ylittämään Namibin aavikkoa tällä autolla, tällä osaamisella, mutta toisaalta seikkailu ja tuntematon ovat samalla sitä parhautta, mitä road trip tekijälleen tarjoaa. Ja onhan se tarjonnut!

-Tero Mäkinen-