Lähteminen on reissaamisen edellytys, ilman sitä et pääse juurikaan fyysisen kotisi ulko-ovea pidemmälle. Suunnitella ja unelmoida voi kotisohvallakin, mutta maailmaa et voi nähdä ja kokea lähtemättä. Sanotaan, että tärkeintä on lähteminen, mikä toki pitää paikkansa, mutta samalla lähteminen on myös vaikeinta. Tai oikeastaan päätös lähtemisestä. Päätöksen jälkeen kaikki tuntuu varmalta ja helpolta, antaa mennä! Päätös sisältää usein suuria valintoja. Se voi jännittää, tuntua epävarmalta tai turvattomalta. Toisaalta se tuntuu innostavalta ja vapauttavalta, oikealta.

Nyt puhun lähtemisestä nimenomaan isommassa mittakaavassa, kuten lähtemisestä pidemmille reissuille, muuttamisesta ulkomaille, vaihto-oppilasvuosista tai vaikka vapaaehtoistyön keikoista. Toki sama pätee toisinaan lyhyemmillekin lomamatkoille. Ensimmäistä kertaa pohjoismaita pidemmälle matkaava, vaikkakin vain viikoksi, varmasti miettii matkansa turvallisuutta, sujuvuutta ja omaa selviytymistä vieraassa kulttuurissa. Uskaltaisin väittää, että lähtemisen ytimessä on aina jonkinasteinen epävarmuus. Eikä tämä ole huono asia. Epävarmuus on ennemminkin tunne, mikä lähtijän pitää käsitellä ja oppia sietämään, varsinkin jos lähtemisestä muodostuu säännöllisesti muodostuva tilanne, jopa elämäntapa. Epävarmuus vie aina epämukavuusalueelle, missä viisaat ihmiset sanovat kaiken kehityksen tapahtuvan.

Oman lähtemiseni historian katson saaneen alkunsa Kokemäen lukion uskonnon ja psykologian(iso käsi Salon Markulle!) tunneilta sekä unohtumattomalta kulttuurihistorian kurssimatkalta Barcelonaan(iso käsi Virtasen Matille!). Toki olimme perheen kanssa matkustelleet kotimaassa ja etelän lomakohteissa ennen tätä, mutta kyseisinä lukioaikoina itsessäni heräsi se uteliaisuus ja kipinä, minkä edelleen itsessäni päivittäin tunnistan. Vaikkei minua kotona suoraan tai varsinaisesti kasvatettukaan matkaamaan maailmalla tai toteuttamaan matkaamisen ympärille kietoutuvaa elämäntapaa, niin tiedän kuitenkin saaneeni Vuolletieltä tähän tarvittavat eväät; itseluottamuksen, rohkeuden ja elämänmyönteisyyden. Kiitokset lähtevät siis tällä tavoin kotipuoleen!

Niin. Lukion uskonnon ja psykologian kurssit herättivät kyltymättömän kiinnostuksen ihmisiin, kulttuureihin, erilaisiin elämäntapoihin ja itsensä haastamiseen. Kulttuurihistorian kurssimatkalla Barcelonaan hokasin, kuinka siistiä on tutustua uuteen ja tuntemattomaan kohteeseen sekä kuljeskella vierailla kaduilla ja ihmetellä toisenlaista elämänmenoa, ja kuinka mahtavaa on todeta selviävänsä uudessa ympäristössä. Barcelonan matka sai luonnollisesti jatkumoa.

Ensimmäiselle reilille lähdin ylioppilasrahoilla ystäväni Jukka Järvisen kanssa. Keskisen ja eteläisen Euroopan kartalle kulkemamme reitin muistaa tarkasti edelleen ja retkeen palataan aina säännöllisin väliajoin. Reilejä tuli vielä kaksi lisää, kolmannella itäisempään Eurooppaan ja Balkanille suuntautuneella junailulla todettiin Koivulan Jaakon kanssa, ettei kuukauden reilaaminen enää riitä, on päästävä pidemmälle ja pidemmäksi aikaa. Tästä vuoden päästä oltiinkin jo Mongoliassa, noin seitsemän kuukauden reissu edessämme. Näiden kaikkien väliin mahtui lukuisia lyhyitä ja vähän pidempiäkin reissuja ympäri Eurooppaa, mitkä kaikki vahvistivat identiteettiäni ja uskoani siitä, että tästä minä pidän, tätä minun pitää tehdä. Sittemmin, kun jää murrettiin ensimmäisellä pitkällä reissulla, on matkailusta muodostunut elämäntapa, mitä haluaa toteuttaa kaikessa monipuolisuudessaan niin paljon kuin mahdollista. Uuden ulottuvuuden ja näkökulman reissaamiseen yhteisöllisyydellään, arvoillaan sekä kehitysyhteistyöllään toi Kapua Etiopia 2014-hanke, missä sain etuoikeuden olla mukana.

Mosambik – Inhambane

Tämän sanottua, en puhu pelkästään pitkien, ympäri maailmaa suuntautuvien reissujen puolesta, vaan nimenomaan matkailun puolesta yleensä, sen kaikessa rikkaudessaan ja monipuolisuudessaan. Matkailu avaa uusia ulottuvuuksia niin maailmasta kuin yksilöstä itsestäänkin, ymmärrys omasta itsestä ja ympäröivästä monikulttuurisesta maailmasta kehittyy ja laajenee. Kliseinen ja väsynyt heitto ”matkailu avartaa” pitänee kuitenkin kutinsa, väitän. Olennaisinta ei olekaan se, minne tai kuinka pitkäksi aikaa menet, kunhan menet ja olet vastuullisesti, kunnioittaen paikallista elämää, kulttuuria ja ympäristöä. Alpha Aid & Travel nostaa hattua kestävälle ja vastuulliselle matkailulle. Puhutaan tämän tarkoituksesta ja merkityksestä kuitenkin toisella kertaa. Tässä kohtaa olennaista on kannustaa kaikkia joiden veri vetää maailmalle lähtemään, mielellään johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Ja jos ihan kreisiksi halajaa, niin vielä uudella tavalla. Vinkkejä ja neuvoja, niitä uskallan luvata jo hyvinkin laajasti ja monipuolisesti, kotimaan retkeilystä maailmanympärimatkailuun. Jos tietoa tai kokemusta ei löydy itseltäni, niin turvaudun kertyneeseen kontaktiverkostoon, mihin kuuluu niin kokenutta eräilijää, maailmanympäripyöräilijää, matkaoppaita, ulkomaille muuttaneita expatriaatteja kuin paikallisia tallaajiakin.

Nyt, Tofolla, törmättiin suomalaisomisteisiin Liquid Dive Adventuresiin ja samaisessa kiinteistössä toimivaan Happi-ravintolaan, joita pyörittävät kaksi suomalaista pariskuntaa perheineen. Kyllä, perheineen. Kohtaamisen ja heidän kertoman tarinan viehätys oli perus reissaamisen lisäksi nimenomaan se perhe ja päätyminen asumaan Mosambikiin, Tofolle. Molemmilla pariskunnilla olivat pienet kouluikäiset lapset mukanaan. Heille lapset eivät olleet este lähtemiselle, vaan lapset otettiin mukaan elämäntapaan. Kyse on lopulta vain tahdosta, rohkeudesta ja niistä valinnoista. Lapset olivat olleet jo aikaisemmilla pitkillä reissuilla peesissä ja nyt kouluikäisinä käyvät koulua Tofon lähellä sijaitsevassa kansainvälisessä koulussa. Alpha Aid & Travel pyysi perheiltä lupaa kirjoittaa kohtaamisesta blogissaan ja jätti samalla pinkan Digipäällikkö Jussin taiteilemia mainostarroja tulevien matkaajien iloksi. Verkostoitumista.

Mosambik – Tofo

Vaikka vaahtoan suu valkoisena matkailusta, sen tärkeydestä ja hienoudesta, rinnastan lähtemisen moneen muuhun elämänvalintaan, mitä ihmiset tekevät tai voisivat tehdä toteuttaakseen itseään ja unelmiaan. Kaikkien ei tarvitse pitää matkailusta, eikä varsinkaan lähteä kuukausiksi maailmaa kiertämään, mutta jokaisen tulisi mahdollisuuksien mukaan pysähtyä, kuunnella sydäntään ja kysyä itseltään: ”Mitä minä haluan?”. Kysymykseen vastauksen saatuaan seuraa päätöksen ja toteutuksen, eli tässä yhteydessä lähtemisen vaihe. Juuri tähän Alpha Aid & Travel haluaa ihmisiä kannustaa ja innostaa, tekemään valintoja ja päätöksiä sekä toteuttamaan niitä. Go!
-Tero Mäkinen-