Otsikko on monisyinen. Sitä ei ole tarkoitettu negatiiviseksi, vaan kuvaa ennemminkin kokemustani ja tunnettani, kokonaisvaikutelmaa, maassa vietetyn reilun kolmen viikon jälkeen. Mosambik oli ensimmäinen Afrikan maa, missä voin sanoa matkustaneeni pidempään ja kunnolla. Mosambikia ennen olimme vain viikon verran Etelä-Afrikassa. Kapuan Etiopian matka taas oli hyvin rajoittunut itse projektiin, kehitysyhteistyökohteisiin ja varsinaiseen kapuamiseen. Sitten on Kap Verde, Senegal ja Gambia, missä pysähdyin jokaisessa muutamaksi päiväksi ollessani hieman pidemmällä ruotsinristeilyllä. Yhtä kaikki, Mosambik oli itselleni ensimmäinen syvempi ja pidempi kosketus Afrikkaan. Toki minulla oli ajatuksia, kuvia, ennakko-odotuksia- ja -käsityksiä, mutta kulttuurishokki oli tästä huolimatta väistämätön. Mosambik ei ehkä ollut se helpoin maa Afrikan sisäänajolle. Mutta hyvä niin. Itseään ei pidä päästää niin helpolla.

Mosambik – kujalla

Otsikko viittaa myös siihen, kuinka puutteellinen maa Mosambik monella tapaa vielä on, ainakin matkailijan näkökulmasta. Puutteellinen siis kehitykseltään, infrastruktuuriltaan ja palveluiltaan. Ottaen kuitenkin huomioon maan historian läheltä ja kaukaa, sen toki ymmärtää varsin hyvin. Meidän kohteistamme ainostaan Tofon voisi sanoa vastaavan palveluiltaan ja tarjonnaltaan kansainvälistä, Mosambikia vastaavien maiden tasoa, missä itse olen matkaillut. Maassa selvisi ja pärjäsi hienosti, mutta asioiden selvittäminen ja toteuttaminen ei aina ollut niin yksinkertaista. Toisaalta haastavammassa maassa pääsee syvemmälle maan olemukseen ja ilmapiiriin, koska pitää nähdä enemmän vaivaa saavuttaakseen asioita.

Mosambik on erittäin köyhä maa, minkä huomasi kaikesta tekemisestä ja olemisesta; esimerkiksi katukuvasta, ihmisten toiminnasta, kaupankäynnistä, maaseutukylistä ja teiden kunnosta. Köyhyyteen ja kehittymättömyyteen nähden maa ei ole kuitenkaan halpa matkustaa, varsinkin kun majoitus oli yllättävän kallista. Paikallisia tuotteita, kuten hedelmiä, kasviksia, käsitöitä, pähkinöitä ja olutta sai kuitenkin mukavan edullisesti. Nam!

Kaksi kertaa Suomen kokoinen Mosambik maa, missä matkustaminen on hidasta(ja ahdasta). Me näimme maasta vain pienen eteläisen osan, eikä kolme viikkoa ollut lähellekkään tarpeeksi kiertämään koko maata, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Pelkästään matkaaminen pääkaupunki Maputosta maan pohjois- tai länsosiin olisi ottanut vähintään kaksi matkustuspäivää. Todennäköisesti enemmän(kun ottaa huomioon yöpymiset, bussin hajoamiset ja muut odottamattomat matkankäänteet), kertoi Maputossa elävä suomalainen mies. Kohtaaminen kyseisen herrashenkilön kanssa oli mielenkiintoinen. Olimme kävelemässä Maputossa majapaikkaamme, kun ohitsemme ajaneesta autonikkunasta paikallinen nainen huusi isoon ääneen ”TERVE TERVE!!”. Olimme suuresti hämillämme. Hetken päästä auto parkkeerasi tien varteen ja autosta nousi valkoihoinen mies. Mies tuli meitä vastaan kysyen olemmeko Suomesta. Mies kertoi, että hänen mosambikilainen vaimonsa oli huomannut etenemisemme ja todennut miehelleen välittömästi, ettei tuo pariskunta voi olla muualta kuin Suomesta. Oli kulkeminen nähtävästi niin jäykkää ja jähmeää. No, miehen kanssa turisimme hetken aikaa huvittuneina ja yllättyneinä keskustellen Mosambikista ja maan vallitsevasta poliittisesta tilanteesta.

Mosambikin poliittisen kartan kahden osapuolen Frelimon ja Renamon välit ovat kiristyneet edellisten vaalien jälkeen, eikä matkaamista aseellisten yhteenottojen ja -iskujen vuoksi olla suositeltu maan etelä- ja keskiosan rajana kulkevan Save-joen pohjoispuolelle. Mekin kunnioitimme suurlähetystön suositusta, emmekä alunperinkään suunnitelleet matkaavamme kauas pohjoiseen. Nyt poliittisessa tilanteessa oli kuitenkin tapahtunut askel parempaan suuntaan ja osapuolet olivat juuri sopineet ns. aselevosta. Tämä siis maassa asuvan suomalaisen miehen kertomaa. Mies kertoi matkaamisen olevan nyt, jos koskaan, turvallista ja kannattavaa. Mielemme muuttuivat, mutta viimeistään ymmärtäessämme matkaamisen hitauden ja vaativuuden luovuimme ajatuksesta. Lentäminen ei ollut vaihtoehto, periaatteellisista ja taloudellisista syistä.

Mosambikin komennus jäi itselleni vajaaksi, enkä ehtinyt ja onnistunut saamaan maasta niin kokonaisvaltaista kuvaa ja käsitystä, mitä toivoin ja odotin. Kolme viikkoa osoittautui surkeasti liian lyhyeksi ajaksi maassa, mikä vaatii matkaajaltaan paljon, mutta myös antaa paljon. Kulttuurishokista johtuen itselläni meni hetken aikaa, kunnes pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan olostani uudessa ja kiehtovassa maassa ja maanosassa. Poliittisen tilanteen, ja loppujen lopuksi myös ajan vuoksi haaveet matkata kaukaiseen ja harvemmin vierailtuun pohjoiseen ja länteen kuihtuivat ja muuttuivat lopulta näläksi palata maahan uudelleen.

Vaikka kirjoitus, otsikkoa myöden, kertoo paljon Mosambikin kehityksettömyydestä, matkailun haastavuudesta ja kokonaisvaltaisen kokemuksen puutteesta, näen itse tämän kokonaisuuden kuitenkin positiivisena. Maahan jäi suuri tarve palata ja ottaa selvää kaukaisten alueiden elinoloista ja elämänmenosta. Mosambik ei päästänyt vierailijaansa helpolla, mikä ainakin jälkeenpäin itseäni miellyttää, sillä haastavuus kehittää nöyryyttä maailmaa kohtaan ja perspektiivi sen katsomiseen jälleen laajenee.

Mosambik – retkellä

Mosambikin matkailun vetonauloina toimivat luonnollisesti sen pitkä mereneläviä otuksia kuhiseva rantaviiva Intian valtameren kanssa sekä muutamat paratiisimaiset saariryhmät rannikoiden edustalla. Vaikka Mosambikin ympärillä olevat maat kuhisevat villieläimiä, niin safarikohteena maa ei vielä itseään voi mainostaa. Suuri osa villieläimistä kuoli itsenäistymistä edeltävän kahinan ja sen jälkeisen sisällissodan aikana. Rannikko ja saaret olivatkin kauneinta antia Mosambikin turneella, minkä vuoksi maahan matkustamista voikin helposti suositella. Erityisesti Bazaruton saari osoittautui kokonaan uudeksi kokemukseksi paratiisisaaresta ja tarjosi samalla yhden parhaimmista snorklauskokemuksista Two Mile riutalla. Inhambanen pikkukaupunki on varmasti toinen merkittävä kohokohta matkailijalle, joka pitää siirtomaa-ajan arkkitehtuurin, historian ja rauhallisen elämänmenon luomasta seesteisestä, ajattomasta ja leppoisasta, jopa pysähtyneestä ilmapiiristä. Mosambik oli lähellä toteuttaa yhden suurista unelmistani uida ja snorklata valashaiden kanssa, mutta kahden merisafarin aikana en päässyt tätä maailman suurinta kalaa vedessä kulkenutta varjoa lähemmäksi. Yritin, yritin kahdesti, mutta ei. Vilanculosissa päädyimme kuvankauniiseen majapaikkaan, mikä oli ainoa laatuaan noin 20km säteellä. Marimba Secret Gardens tarjosi mielikuvien majapaikan kaukana kaikesta, missä pysähtymisen, olemisen ja riippumatossa makoilun lisäksi mieluisia aktiviteetteja olivat ruokailu ja nukkuminen. Olemisen sietämätön keveys.

Mosambik – Marimba Secret Gardens

Kiitos Mosambik! Olet mielenkiintoinen, kaunis ja erityinen, mutta ajoittain haastava ja monimutkainen. Tulen kuitenkin uudelleen. Toivottavasti muutkin tulevat!

Nyt ollaankin jo kahden suuren, Mosambikin ja Etelä-Afrikan kainaloissa sijaitsevan Swazimaan pääkaupungissa Mbabanessa. Jos vaikka jo jellonia, hippoja ja muita kivoja elukanihmeitä näkis.
-Tero Mäkinen-