Alpha Aid & Travel Ry on nyt kaksi ja puoli vuotias. Taaperoiässä oleva yhdistys hakee edelleen omaa identiteettiään ja paikkaansa isossa maailmassa, opettelee toimimaan itsenäisesti ja johdonmukaisesti sekä etsii sopivaa ja säännöllistä avustusprokkisten rytmiä. Kuitenkin, nuoresta iästään huolimatta yhdistys on saattanut kunnialla maaliin jo kaksi avustuskokonaisuutta, vuonna 2017 alkaneen ja 2018 käytännössä toteutuneen Mosambikin, sekä vuonna 2018 alkaneen ja nyt alkuvuodesta toteutuneen Zimbabwen. Kahdesta toteutuneesta kokonaisuudesta voi, saa ja pitää olla ylpeä, tyytyväinen ja tietysti tukijoille nöyrästi kiitollinen, mutta asiaa pitää tutkia, katsoa ja arvioida myös kriittisesti. Voi olla, että paikkaansa hakeminen, johdonmukaisuuden ja säännöllisyyden tavoitteleminen on turhaa tämänkaltaisella yhdistyksellä, minkä toiminta on periaatteessa yhden ihmisen vastuulla ja resurssit näin ollen varsin rajalliset. Toisaalta sitä ajattelee, että ne kaikki tekisivät yhdistyksestä ja sen toiminnasta jotenkin paremmin hallittavamman ja kontrolloidumman kokonaisuuden. Yhdistyksen yksi johtavista periaatteista oli sitä perustettaessa, ja on sitä edelleen, että se ei saisi sitoa omia resurssejani liikaa, että se toimisi ikään kuin sivuprojektina oman leipätyön, vapaa-ajan ja matkaamisen rinnalla. Tottahan kuitenkin on, että tällaisen homman pyörittäminen, oli sitten kuinka pieni ja ruohonjuuritason toimija tahansa, vie aikaa, resursseja ja välillä jopa vähän stressaa ja asettaa paineita. Toistaiseksi on kuitenkin suoriuduttu ihan mukavasti, eikä yhdistys ole ottanut liian isoa palaa omasta elämästä tai identiteetistä.
Missä sitten ollaan onnistuttu? Mistä voi olla ylpeä? Mitä ollaan saatu aikaiseksi? Kenelle kuuluu kiitokset? Mitä tulisi tehdä paremmin? Mitä tulisi tehdä toisin?
Merkittävimpinä saavutuksina pidän henkilökohtaisesti kahta erillistä asiaa ja tekijää. Ensimmäiseksi, kuten edellä todettu, kahden ja puolen vuoden toiminnan aikana on toteutunut jo kaksi avustuskokonaisuutta. On kaiketi perusteltua todeta, että yhdistys on ollut tehokas sekä toimintakykyinen ja kyennyt toteuttamaan perustehtäväänsä, eli matkailua ja sen ohella tehtävää hyväntekeväisyyttä ja kehitysyhteistyötä. Toiseksi, yhdistys on ollut vastuullinen, luotettava ja ns. sanansa mittainen avustuskokonaisuuksien rahoituksessa sekä kerättyjen varojen käytössä. Luotettavuus ja vastuullisuus ovat yhdistykselle kunnia-asioita, ne ovat kivijalkoja, joihin sen koko toiminta nojaa. Yhdistys tarjoaa tukijoilleen ja kannattajilleen mahdollisuuden lahjoittaa rahaa, minkä kohdentamisesta ja käytöstä voivat olla varmoja ja luottaa siihen, että raha käytetään vain ja ainoastaan avustustoimintaan, ei yhdistyksen ylläpitämiseen, eikä varsinkaan omiin matkustuskuluihini. Jos, ja paino sanalla jos, yhdistys tulee joskus saavuttamaan sellaisen tilan, missä erilliset lahjoittajat ja tukijat haluavat tukea nimenomaan yhdistyksen toimintaa ja ylläpitoa, tullaan kyseiset varat pitämään tarkasti erillään itse hyvän tekemiseen lahjoitettujen varojen kanssa. Kaikki kaikessa on, että lahjoittaja tietää, että varat käytetään sovitusti hyvään tarkoitukseen, ellei erikseen muusta sovita.
Tyytyväinen voi olla erityisesti siihen, kuinka hienosti tukijat, kannattajat ja ihmiset yleesä ovat suhtautuneet yhdistykseen ja sen toimintaan. Varainkeruu ei kaiketi ikinä ole helppoa, ja toki toimijoitakin on valtavasti tarjolla, jotka kaikki ovat yksittäisten ihmisten sekä erilaisten julkisten ja yksityisten toimijoiden tuesta ja lahjoituksista riippuvaisia. Eli voisi sanoa, että kilpailu markkinoilla olevasta rahasta on kovaa, vaikka sana kilpailu ei asiayhteyteen sovikaan. Omasta mielestäni kaikki apu ja siihen menevä raha on tärkeää, oli toimija mikä tahansa. Kilpailuun en suostu, yksilöilla ja yhteisöillä saa ja pitää olla valta valita, mihin haluaa omia varojansa käyttää ilman johdattelua tai suostuttelua. Mitä voin asialle tehdä on se, että yhdistys osoittaa olevansa luotettava, vastuullinen ja mielenkiintoinen toimija. Uskon ja luotan siihen, että se riittää. Toistaiseksi avustuskokonaisuuksiin tarvittavat varat on saatu hienosti ja sujuvasti kasaan, mikä on kasvattanut uskoa myös tulevaan. Tästä kaikki kiitos ja kunnia kuuluu tietenkin kaikille niille, jotka ovat Alpha Aid & Travel Ry:tä tukeneet ja kannattaneet. Eikä pelkästään rahallisesti, vaan myös omalla työpanoksellaan ja vaivannäöllään. Ilman ystävä- ja läheispiirissä vallitsevaa talkoohenkeä Alpha Aid & Travel:n tarina jäisi kovin lyhyeksi. Tai olisi sitä jo. Ystävät ja läheiset tietävät keitä ovat.
Mosambikin avustusprokkista en lähde enää arvioimaan ja analysoimaan, sen aika oli viime keväällä ja siihen voi palata aikaisempien blogipäivitysten kautta tai tulemalla juttusille, mutta toteutunutta Zimbabwen kokonaisuutta on ajankohtaista tarkastella kriittisellä silmäkulmalla. Yhdistys on nyt vastaanottanut kaikki toivomansa dokumentit, raportit yms. tiedot lahjoitettujen varojen käytöstä. Nämä dokumentit tulevat kevään aikana yhdistyksen verkkosivuille avoimesti tarkasteltaviksi, kuin myös vuoden 2018 tuloslaskelma, toiminnantarkastuskertomus sekä vuoden 2019 vuosikokoksen pöytäkirja. Kerrattakoon, että Zimbabwessa oli tällä kertaa kaksi erillistä kohdetta, minne toiseen lahjoitettiin tuhatviisisataa ja toiseen viisisataa euroa. Valitettavasti oma osallistuminen ja läsnöolo kohteissa sai nopean negatiivisen käänteen, kun Zimbabwen kattila kiehui yli ja maasta oli viisainta poistua. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin muuttujia, joihin et itse voi vaikuttaa. Yhteiskunnalliset tilanteet voivat muuttua ja tulehtua nopeastikin, mikä on valitettavasti osa kokonaisuutta ja asettaa raamit kaikelle avustutoiminnalle, missä omalla läsnäololla on iso rooli.
Zim-orpojen toimintakeskuksessa läsnäoloni kutistui suunnitellusta viikosta kolmeen päivään ja valitettavasti lämpimän veden asennus keskeytyi jo ennen saapumistani, kun rähinät pääkaupungissa olivat alkaneet ja asentaja viheltänyt pelin aiheellisesti poikki. Vaikka itse pääsin paikalle kolmeksi päivää, oli keskuksen toiminta kokonaisuudessaan vielä vajaata, kun työntekijät olivat epävarmoja olosuhteista ja toimintakeskuksen yhteistyökoulut suljettuina. Lämpimän veden asennuksen ja käyttöönoton dokumentointi ei kyseisistä syistä johtuen onnistunut suunnitellusti ja tarkoituksenmukaisesti reaaliajassa, vaan se piti tehdä viiveellä useita päiviä vierailuni jälkeen. Toki osa suunnitelmaa oli päästä tutustumaan keskukseen, sen toimintaan ja ihmisiin, mikä osittain toteutuikin hienosti paikalla ollessani. Toiveenani oli kuitenkin raportoida Zim-orvoista kattavammin, siitä hienosta ja vaikuttavasta työstä, mitä he lasten koulutuksen ja hyvinvoinnin eteen Hararen Dzivarasekwan slummissa tekevät.
Ehkä merkittävin kritiikki osuu kommunikaatioon ja yhteydenpitoon kahden toimijan välillä. Syyttävälle sormelle ei ole tarvetta, sillä lopputulos on ja oli kuitenkin erinomainen. Lämmin vesi saatiin meistä riippumattomista vaikeuksista ja viivästymisistä huolimatta lopulta asennettua ja toimintakeskuksen lapsilla on nyt käytössään lämmin vesi suihku- ja pesutiloissaan. Kesällä yhteistyö Zim-orpojen kanssa lähti nopeasti liikkeelle ja kaikesta olennaisesta saatiin sujuvasti sovittua ja puhuttua, mutta syksyllä siirryttäessä avustuksen ja vierailuni tarkempiin yksityiskohtiin, olisin toivonut kattavampaa, säännöllisempää ja selkeämpää yhteydenpitoa. Jopa usko koko prokkiksen toteutumiseen ja kannattavuuteen oli jo koetuksella, mutta onneksi asiat lopulta järjestyivät ajallaan ja siitä eteenpäin sitten sujuivatkin toivotulla tavalla.
Toinen avustuskohde, mistä en niin kattavasti ole vielä raportoinutkaan, oli Bulawayossa toimiva paikallistason organisaatio Trinity Trust, mihin sain kontaktin Zimbabwessa asuvan tuttavani kautta. Trinity Trustille lahjoitettu viisisataa euroa jakaantui kolmeen eri osaan; koulutuksen järjestämiseen, terveyssiteiden hankintaan Trinity Trustin tukemille nuorille haavoittuvassa asemassa oleville naisille sekä kahden orpolapsen koulunkäyntimaksuihin ja -asuihin. Alpha Aid & Travel Ry:n lahjoitus mahdollisti Trinity Trustin organisoiman täysimittaisen seksuaalikasvatus- ja -terveyskoulutuksen organisaation mentoreille, jotka ylläpitävät ns. nuorisoklubeja Bulawayoa ympäröivällä maaseudulla ja ovat vastuussa lasten ja nuorten tyttöjen ja poikien valistuksesta ja ohjaamisesta nimenomaan koulutuksen teemoja vastaavissa asioissa ja tilanteissa. Kyse ei ollut koko koulutuksen kustantamisesta, vaan Alphan lahjoittamilla varoilla Trinity Trust pystyi järjestämään koulutuksen täysimittaisena viiden päivän jaksona. Kahden orpolapsen kohdalla tilanne oli sellainen, ettei toisesta huolehtineella isovanhemmalla sekä toisesta huolehtineella poliisin epämääräisesti nimeämällä huoltajalla ollut varaa lasten kouluasuihin ja koulunkäyntimaksuihin. Lapset ja huoltajat olivat Trinity Trustin asiakkaita ja sitä kautta heidän akuutti avun tarve oli selkeä ja hyvin tiedossa.
Trinity Trustin kohdalla avustus oli euromääräisesti paljon pienempi, mutta lahjoitettu summa kohdennettiin todella konkreettisesti ja suorasti, mistä olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen. En vaikuttanut varojen käyttöön, vaan luotin Trinity Trustin harkinta- ja arviointikykyyn siinä, missä ja miten kyseinen summa olisi järkevintä ja vaikutuksellisinta käyttää ja kohdentaa. Kun Zim-orpojen toimintakeskuksen tukemisella tavoittelin enemmänkin lasten elinolojen kohentamista ja parantamista pitkällä aikavälillä ja kestävällä tavalla, niin Trinity Trustin kohdalla kyse oli ennemminkin tarkasti kohdennetusta kertaluontoisesta avustuspaketista. Tässä ehkä piilee myös paikka kritiikille. Kuten Trinity Trust itse sen tapaamisillamme ilmoitti, heille ja ennen kaikkea heidän asiakkailleen vaikuttavinta ja tehokkainta olisi nimenomaan jatkuva ja kestävä tukeminen, eikä niinkään kertaluontoinen könttäsumma, mille ei ole mitään jatkoa. Totta kai, sillä saatiin paljon hyvää aikaiseksi ja organisaatio oli kiitollinen lahjoituksesta, mutta kehitysyhteistyössä pitäisi aina huomioida toiminnan kestävyys ja jatkuvuus. Toisaalta, osa summasta kohdennettiin koulutukseen ja koulunkäynnin mahdollistamiseen, minkä katson aina olevan kestävää ja vaikutusten yltävän mahdollisesti kauas tulevaisuuteen. Voidaan myös kysyä, kuka maksaa näiden kahden orpolapsen seuraavat lukukausi- ja muut eteentulevat maksut?
Niin tai näin, kritiikille tai kriittiselle arvioinnille on aina paikkansa. Enkä toisaalta usko, että hyväntekeväisyyden ja kehitysyhteistyön kohdalla siitä on edes mahdollista päästä eroon. Niin monta tekijää ja muuttujaa, niin monta näkökulmaa ja eettistä dilemmaa. Zimbabwen avustuskokonaisuuden vaikutuksia on myös vaikea arvioida. Lämmin vesi on ihmiselle perustarve, se on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Sillä tavalla katsottuna useat sadat lapset saivat mahdollisuuden yhteen perustarpeeseensa. Seksuaaliterveys ja -kasvatus ovat avainasemassa HIV:n ja muiden seksitautien sekä ei toivottujen raskauksien, hyväksikäytön, alistamisen ja sukupuoleen kohdistuvan epätasa-arvon kitkemisessä. Tästä näkökulmasta kaikki tällainen koulutus on eteenpäin ja vaikutukset voivat olla hyvinkin kauaskantoisia. Kokonaisuutena Zimbabwen avustuksista on ehjempi ja varmempi tunne, kuin yhdistyksen ensimmäisestä prokkiksesta Mosambikissa. Tämän uskon johtuvan siitä, että Zimbabwen avustuskohteet olivat konkreettisempia ja tavallaan yksinkertaisempia ja näin olleen myös helpompia hahmottaa ja tarkastella.
Joka tapauksessa, lahjoitetut ja kerätyt varat ovat kohteissaan ja ne on käytetty sovitusti, toivottavasti paljon hyvää on laitettu kiertämään ja pieni positiivinen vaikutus jätetty Zimbabween. Vuonna 2018 varainkeruu onnistui niinkin hyvin, että yhdistyksen tilillä on pottia jo seuraavaankin prokkikseen. Nyt reissataan ja otetaan iisisti, mutta kun palataan Suomeen, niin katseet käännetään kohti seuraavaa vuotta ja toivottavasti siellä odottavaa pitkää ja hikistä urakkaa Suomessa. Kestääkö kantti, riittääkö rohkeus? Jos, niin se tarkoittaisi myös sitä, että seuraava avustuskohde löytyy Suomesta. Tarpeet ja todellisuus ovat meillä täysin erilaiset kuin esimerkiksi Zimbabwessa, mutta haavoittuvassa ja heikossa asemassa olevia ihmisiä löytyy Suomestakin, avulle ja hyvänteolle on aina tarvetta.
-Tero Mäkinen-