Viikon päivät vaaleista, pitää ottaa vielä kantaa. Vaalien tuloksessa oli paljon hyvää, mutta kaukana ei myöskään ollut se, että maatamme pääministeripuolueena olisi johtanut kansallismielinen ja maahanmuuttovastainen oikeistopopulistinen puolue. Miettikäämme sitä. Eräänlaista kansallismielisyyttä tai isänmaallisuutta koen itsekin, mutta varsin eri tavalla kuin tämän kyseisen puolueen kohdalla ymmärretään. Olen ylpeä suomalainen maailmankansalainen, joka kertoessaan kotimaastaan tuntee lämpöä, arvostusta ja suurta kunniaa kotimaataan kohtaan, asettamatta sitä kuitenkaan erityisasemaan tai muita arvokkaamaksi. Suomi ja suomalaisuus herättävät maailmalla poikkeuksetta kiinnostusta ja arvostusta, sikäli kun ja jos Suomi ylipäänsä tunnistetaan maailmankartalla. Niinkin käy välillä, että Suomi on vain kaukainen maa jossain Euroopassa. Mutta jos siitä jotain tiedetään, niin se on juurikin sitä mitä tulen kirjoituksessa avaamaan.

Ihmiset äänestävät ketä äänestävät ja ajattelevat miten ajattelevat, onneksi sellainen vapaus on meillä olemassa. Sen sijaan, että alkaisin arvostelemaan kenenkään mielipiteitä tai poliittista kantaa, niin mielummin kerron miksi itse en äänestänyt kyseistä puoluetta ja miksi koen kiusalliseksi kertoa reissuilla tapaamilleni paikallisille ja muille matkailijoille, että meiltä Suomestakin löytyy sellainen voimakas poliittinen voima, minkä arvomaailma puhuu paljolti kaikkea sitä vastaan, mistä Suomi maailmalla tunnetaan ja mistä sitä arvostetaan.

Mate hetki

Minun Suomeni on kansainvälinen maa, mikä kulkee kehityksen etujoukoissa, edistää maailmanrauhaa ja ihmisoikeuksia sekä vastaanottaa omaan kulttuuriinsa vaikutteita myös muualta. Minun Suomeni on koulutuksen ja tutkimuksen huippumaa, mikä tunnetaan tasavertaisesta, laadukkaasta ja ennen kaikkea ilmaisesta koulutusjärjestelmästä ympäri maailmaa ja minkä tutkinnoista myös ulkomaalaiset opiskelijat voivat hyötyä. Minun Suomeni on solidaarinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava sekä kehitysyhteistyöhön panostava hyvinvointivaltio, mikä toimii aktiivisesti köyhyyden ehkäisyssä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä, niin maan rajojen sisällä kuin ulkopuolellakin.

Minun Suomeni kantaa vastuunsa ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä. Tarkoittaa sitä, että emme piiloudu maamme koon tai kansainvälisen vaikuttavuuden taakse, vaan toimimme esimerkkinä maailmalla vihreän energian ja -teknologian kehityksessä ja tuotannossa. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on niin suuri, että meidän pitää maana hyvittää kansalaistemme kulutus, oli osuutemme kansainvälisistä päästöistä kuinka olematon tahansa. On mielestäni epäreilua odottaa kehittyvien maiden tai joidenkin päästöjättien tiputtaa radikaalisti päästöjään lyhyessä ajassa, kun kyseisten maiden kansalaisten hiilijalanjälki on paljon paljon pienempi kuin meidän. Valtioina varmasti monet aiheuttavat huomattavasti enemmän päästöjä kuin piskuinen Suomi, mutta yksittäisten ihmisten hiilijalanjälki on Suomessa kestämätön. Juuri tämän vuoksi Suomen vauraana maana pitäisi olla ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun etujoukoissa näyttämässä esimerkkiä muille. Miksei vihreä energia ja -teknologia voisi olla Suomelle tulevaisuudessa yhtälainen brändi, mitä esimerkiksi koulutus on tällä hetkellä? Itse näen tässä enemmän potentiaalia, kuin uhkaa.

Boheemi Valparaiso

Minun Suomessani myös lehdistöllä on vapaa, mutta vastuullinen sana, mihin kansalaiset voivat luottaa. Lehdistöllä pitää olla riippumaton mahdollisuus kirjoittaa ilmiöistä, tutkimuksista, politiikasta, epäkohdista ja maailman kehityksestä. Minun Suomessani eettistä ja ammattitaitoista mediaa kunnioitetaan sen sijaan, että vaihtoehto- sekä muille ammattijournalismin ulkopuolisille medioille annetaan liikaa arvoa ja samalla kyseenalaistetaan valtamedia vain sen kriittisyyden ja faktapohjaisen materiaalin vuoksi. Maailmalla Suomi tunnetaan lehdistönvapauden ja faktoihin perustuvan objektiivisen journalismin mallimaana, mistä saa olla todella ylpeä. Miksi haluaisimme muuttaa jotain sellaista?

Maailmalla Suomi tunnetaan myös maana, joka pitää kansalaisistaan huolen. Skandinaavinen hyvinvointiyhteiskuntamalli on suuressa arvossa, kun käydään keskustelua eriarvoisuudesta, korruptiosta sekä verotuksesta. Monesti ihmiset hämmästellen ihailevat sitä, että voimme luottaa viranomaisiin ja yhteiskuntaan yleensä, maksamiamme veroja käytetään oikeasti yhteiskunnan kehittämiseen ja ihmisten auttamiseen sekä sitä, että varallisuus- ja luokkaerot ovat pysyneet verrattaen kapeina. Suomessa ihmisen arvoa ja mahdollisuuksia ei lähtökohtaisesti määritä hänen sosioekonominen asemansa. Kaikki käyvät samaa koulua, kaikki voivat olla kavereita keskenään, kaikki voivat kouluttautua tai olla kouluttautumatta ja pärjätä silti elämissään.

Aika jättää

Korostan, että näin on lähtökohtaisesti. En kiellä, etteikö parannettavaa ja kehitettävää olisi, paljonkin. Ymmärrän monien ihmisten kärsimyksen ja haasteet työni kautta ja olen nähnyt miten mm. taloudelliset ja psyykkiset vaikeudet siirtyvät useasti sukupolvelta toiselle. Varmasti kaikissa edellä mainituissa kokonaisuuksissa on meilläkin puutteensa ja mm. juuri ennen vaaleja eronnut hallitus teki hallaa kehitysyhteistyöhön sekä vähävaraisten asemaan mm. aktivointimallillaan ja julkisten palveluiden leikkurillaan. Se mitä maailmalla Suomesta ajatellaan, ei tietenkään ole aukoton ja ehdoton totuus, mutta totuuden siemen niissä elää voimakkaana. Ihmiset maailmalla tietysti vertaavat maatamme omaansa tai muihin tutuiksi tulleissiin maailmankolkkiin. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on vertaansa vailla, sitä voi kaiketi pitää faktana. Ja näin sen myös toivoisi olevan jatkossa. Huoleni on herättänyt eronneen hallituksen toteuttama voimakas oikestopolitiikka ja nyt tuoreimpana eduskuntavaalitulos.

Eduskuntavaalien kolmen selvästi suurimman puolueen joukossa toinen on edelleen voimakasta markkinaliberalismia ja oikeistopolitiikkaa ajava sekä toinen arvomaailmaltaan ihmisoikeus- ja ympäristönäkökulmasta hyvin kyseenalainen. Vaikka kyseiset puolueet varsin erilaisia ovatkin, eikä niitä ole kannattavaa ja tarpeellista keskenään vertailla, niin yhdessä heidän harjoittama politiikka ja arvomaailma vetävät mattoa alta useimmilta, joskaan ei kaikilta, niiltä kokonaisuuksilta, mistä Suomea maailmalla arvostetaan ja ihaillaan. Toisen vähän enemmän, toisen vähemmän, mutta kuitenkin.

Yhteenvetona voisi kaiketi kysyä, miksi haluaisimme muuttaa tai ainakin kyseenalaistaa sen maineen ja arvostuksen, mitä maailmalla nautimme? Eikä kyse ole pelkästään maineesta ja kunniasta, vaan mielestäni Suomen kansainvälinen menestys nojaa nimenomaan tasa-arvoon, eriarvoisuuden minimoimiseen, koulutukseen ja sanan- ja lehdistönvapauteen, eli kaikkeen siihen mistä meidät tunnetaan. Allekirjoitan itse toki myös ajoittaisen turhautumisen nykypolitiikkaa kohtaan, mistä esimerkkinä voi kaiketi todeta jo kohta kymmenen vuotta kestäneen SoTe-sirkuksen. Kansainvälisesti katsottuna Britannian brexit on ollut yhtä sirkusta alusta alkaen. Tämä kaikki murentaa kansalaisten uskoa ja luottamusta politiikkaan, sitä se tekee myös itselleni. Maahanmuuttoasioista en edes halua aloittaa, kun se pelkästään yksin vaatisi kokonaisen kirjoituksen itselleen.

Totean kuitenkin erään erinomaisen kelan ystävien kanssa käydystä keskustelusta sekä julkisuudessakin esillä olleesta kirjoituksesta. Kukaan ei varmasti halunnut ja toivonut vuonna 2015 alkanutta maahanmuutto- ja pakolaistulvaa Suomeen kuin sen enempää Eurooppaankaan. Mutta sellainen kuitenkin tapahtui, eikä vastaus sen hoitamiseen kestävästi ja eettisesti ole rajat kiinni-politiikka tai maahanmuuton ja pakolaisten mustamaalaaminen. Suomea sitoo kansainväliset sopimukset sekä lähtökohtaisesti kaikkea tekemistä määrittävät ihmisoikeudet. Ne kuuluu kaikille, ihonväristä, taustasta, uskonnosta ja monesta muusta tekijästä riippumatta. Maahanmuuttopolitiikassa ja sen hoitamisessa on toki korjattavaa, mutta peruuttaminen kohti synkempää historiaa, kansainvälisten sopimusten unohtaminen sekä ihmisoikeuksen laiminlyönti eivät ole mielestäni keinoja asioiden parantamiseen.

Cerro Castillo – Chile

Tästä kaikesta valaistuneena kehotankin, että ylläpidettäisiin kaikkea sitä olemassa olevaa hyvää ja kehitettäisiin sitä entisestään ja pysyttäisiin mukana kansainvälisessä kehityksessä, mielellään siellä kärkisijoilla. Kehitys kehittyy ja välillä se voi tuntua hurjalta ja pelottavaltakin. Vastauksena pelkoon ja epävarmuuteen ei kuitenkaan ole kaiken kieltäminen ja peruuttaminen menneeseen.

Kirjoituksesta huomaa, että katson asioita paljon kansainvälisten mokkuloiden lävitse, mikä varmasti asettaa minut eräänlaiseen kuplaan. Korostan kuitenkin kirjoituksen päällimmäistä viestiä: näin meistä ajatellaan ja näin toivoisin meistä ajateltavan jatkossakin. Kuplista pitäisi aina pystyä kurkistamaan myös ulkopuolelle, ellei jopa astumaan sieltä kokonaan ulos johonkin vieraaseen. Vaalitulos osoittaa, että on olemassa iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole asioista kanssani samaa mieltä ja jotka määrittävät maailmansa kovin eri tavalla kuin itse teen. Tämä hyväksytään, totta kai. Kuplasta haluan astua ulos minäkin ja tähän yksi keino voisi nimenomaan olla Alpha Aid & Travel:n suunnittelema pitkä ja hikinen, mutta varmasti myös palkitseva patikka läpi Suomen; aistien, tutkien ja keskustellen siitä, minkälaisena me suomalaiset maamme näämme, nyt ja tulevaisuudessa.

-Tero Mäkinen-