Pitkä matka. Sitä on ollut kulkuni Patagonian sydänmailta Bolivian Amazonin sademetsiin ja sieltä Paraguayn halki maan pääkaupunkiin Asuncioniin. Blogikirjoituksessani maaliskuun alkupuolella olin juuri saapunut El Chaltenin pikkukaupunkiin Argentiinan Patagoniassa ja nyt toukokuun alkupuolella olen välipysäkillä Paraguayssa matkalla vastaanottamaan Buenos Airesiin ensi viikolla lentäviä ystäviäni.
Kuluneeseen kahteen kuukauteen on mahtunut paljon, retkeilyä Patagoniassa, urbaania elämää Santiagon, Valparaison ja Mendozan kaupungeissa, Andien ylämää- ja vuoristokulttuuria Pohjois-Argentiinassa sekä kaksi upeaa seikkailua Boliviassa. Ensimmäinen näistä oli neljän päivän autio- ja erämaasafari Lounais-Bolivian tuliperäiselle, vuoristoiselle ja kaukaiselle alueelle, mikä parhaiten kuitenkin tunnetaan maailman suurimmasta suolatasangosta, noin 3600 metrin korkeudella sijaitsevasta Salar de Uyunista. Toinen seikkailuista päättyi muutama päivä sitten ja oli niin ikään neljän päivän kokonaisuus, mutta täysin toisenlaisessa ympäristössä. Nyt touhuttiin Amazonin sademetsässä, suuressa ja mahtavassa.
Safari
Kaksikuukautinen on ollut todellista reppureissaamista. Maisema on vaihtunut välillä liiankin tiheään ja bussimatkailu lattareissa on tullut tutuksi. Aktiviteetteja jaksoon on mahtunut perinteisestä retkeilystä viininmaisteluun, katutaiteesta katuruokaan sekä kaupungeilla kuljeskelusta edellä mainuttuihin seikkailuihin. On tullut liikuttua ja tehtyä. Välillä on ollut nälkä ja jano, toisinaan taas likainen ja väsynyt. Se on kuitenkin osa kokonaisuutta, eteenpäin on menty täysillä kohdaten lukuisia hienoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, elämyksiä ja tunteita. That`s traveling.
Salar de Uyuni
Reilun kuuden kuukauden jälkeen reissu kääntyy pitkästi jo ehtoopuolelle. Nyt viikon aikana kurkistan nopeasti, mitä Paraguay sanoo ja sen jälkeen alkaa loma ystävien kanssa, ensin Buenos Airesissa sekä Uruguayssa ja sen jälkeen vielä lyhyesti Baltiassa. Suomeen paluu ajoittuu juurikin sopivasti, ellei täydellisesti ennen kesän parasta festivaalia, Kokemäen Vastavirtarockia. Tässä kohtaa se tuntuu jo ihan hyvältä, Suomeen paluu. Yksin matkaaminen vahvan kielimuurin kanssa on kuluttanut sen verran energiaa, että tuttu, turvallinen ja helppo kotimaa tuntuu nyt varsin tervetulleelta. Ja tietenkin myös kesä, parasta!
Volcano
Patagoniassa tuli lopulta kuljettua reilu kuukausi. Se todellakin oli kaikkea sitä, ja enemmänkin, mitä oli uskaltanut odottaa. Patagonia oli itselleni myös se merkittävin kohde tällä reissulla. Ehkä Patagoniaa ei silti voi yhdeksi kohteeksi yleistää, kun kyse on reilusti kaksi kertaa Suomen kokoisesta alueesta, mutta ne paikat missä itse retkeilin, olivat juurikin sitä kaikkea mistä pitkään olin jo unelmoinut. Torahampaan terävien lumihuippuisten vuorten, kirkkaan sinisten järvien, kellertävien tasankojen, vehreiden metsien ja Patagonian kaukaisuuden välinen kontrasti on vain jotain todella pysäyttävän kaunista.
Autiomaa
Jätin Patagonian suosituimman ja tunnetuimman retkikohteen, Chilen Torres del Painen kansallispuiston välistä, kun halusin välttyä ruuhkilta ja ennakkovarauksilta. Jos kuuklaat Patagonian, niin Torres del Painen kuvat ovat todennäköisesti ensimmäisiä joita eteesi saat. Kansallispuisto on eittämättä upea ja tarjoaa erinomaiset puitteet retkeilyyn, mutta kun se kauneinkaan vuorenhuippu ei tunnu niin syvällä ja kokonaisvaltaisesti, jos ympärilläsi on ihmissirkus. Luonto, luontokokemukset ja retkeily ovat itselleni ennen kaikkea hiljentymistä, pysähtymistä ja syvää tunnetta, eikä sitä palvele liika ihmispaljous.
El Chaltenin suosituimmilla vaelluspoluilla porukkaa oli sielläkin paljon, mutta suurimmat ruuhkat pystyi välttämään oikealla ajoituksella. Ennen auringonnousua liikkeelle ja sait vaeltaa täydessä hiljaisuudessa auringonnousun kanssa. Erilaisia retkiä tein Patagoniassa useita, useamman päivän telttaretkiä sekä pitkiä ja lyhyitä päiväretkiä. Patagoniassa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia retkeilyyn on loputtomasti ja kansallispuistojen ja retkeilyalueiden infra ja palvelut ovat kohtuullisen hyvät, noin yleistäen. Yksi mielenkiintoisimmista retkistä oli kahdenpäivän rajanylitys Argentiinasta Chileen. Bussi-lautta-vaellus-lautta-bussi-kombinaatio oli ennenkokematon ja ainutlaatuinen tapa ylittää raja. Patikkaosuuden molemissa päissä odottivat leppoisat ja matkailijoista ilahtuneet rajaviranomaiset, lippujärjestelyt onnistuivat molemmin puolin rajaa lähimmissä kylissä ja Chilen puolella autenttinen ja tunnelmallinen paikallisen perheen ylläpitämä majatalo ja leirintäalue mahdollistivat yöpymisen puolessa välissä.
Sucre – white city
On vaikea laittaa retkiä ja reittejä paremmuusjärjestykseen, mutta ehdottomasti yhden syvimmistä tunteista koin, kun tavoitin Eteläisen Patagonian jäätikön. Hetki oli vaikuttava, kun raskaan ja vaikeahkon nousun päätteeksi näit ympärilläsi valtavan jäätasangon, lumihuippuisia vuoria ja niiltä alas valuvia jäävirtoja. Toinen mielessä ja muistissa pysyvä retki on erittäin suosittu päivävaellus Fitz Roy-vuorelle, minkä silhuetti tunnetaan myös Patagonia outdoor-brändin tunnuksena. En tiedä, olenko niin vaikuttavaa vuoristomaisemaa kohdannut missään. Tuntui, kuin pystysuoraan nousevat vuoret, niitä peittävät jäätiköt ja turkoosin siniset sulamisvedet olisivat olleet suoraan nenäsi edessä kosketeltavana ja ihmeteltävänä.
Synttäreitä ja urheilutermein ikämiesikää tuli juhlistettua kuinkas muutenkaan kuin korvessa, autiotuvassa majaillen ja nautttien Patagonian kauneudesta ja hiljaisuudesta. Löytyipä retken päätteksi majapaikasta myös sauna. Kyllä, sauna! Ja saunan päälle olutta, viintä, makkaraa ja suklaata. Suomalainen hetki Chilen Patagoniassa, Villa O`Higginsin kylässä minne tie päättyy. Chilen puolelta Patagoniaa löytyi useampia vastaavia viehättäviä ja perinteisä pikkukyliä, missä matkailijat sekoittuivat mukavasti paikalliseen ruraaliin elämäntapaan. Suunta oli vain pohjoiseen tai etelään, koska Chilen Patagoniaa halkoo yksi pääväylä, mitä pitkin kaikki kulkevat. Itselläni suunta oli pohjoiseen, lopulta Santiagoon.
Jungle walk
Reilun kuukauden Patagonian jälkeen ajatus urbaanista Santiagosta miellytti. Toisille suurkaupungit ovat matkaillessa kirosana, itselleni taas tärkeitä ja mielenkiintoisia kohteita tarkkailla paikallista elämänmenoa, kaupungin sykettä ja sen kulttuuria. On hienoa tutustua persoonallisiin kaupunginosiin ja opetella käyttämään paikallista julkista liikennettä. Kahvi siellä, lounas täällä, olut tuolla. Kaupunki haltuun. Santiagosta mieleen jäivät nimenomaan värikkäät ja eloisat kaupunginosat katutaiteineen, mutta toisaalta myös ilmansaasteet. Kaupungin yllä leijjuu usein sakea saastepilvi. Jos oli Santiagossa runsaasti katutaidetta, niin boheemi Valparaiso oli täynnä sitä. Graffittia, muraalia ja erilaisia installaatioita, kaikkialla. Kaupunki on kuin tehty kuljeskeluun rappioromantiikkaa ja taidetta pursuavilla kaduilla.
Chilestä piti kuitenkin luikkia karkuun ennakoitua nopeammin, kun matkustaminen maassa kävi liian raskaaksi lompakolle. Atacaman autiomaa vaihtui Argentiinan viiniviljelmiinja tietysti itse herkulliseen viiniin sekä Jujuyin maakunnan ihmeelliseen vuoristoon ja ylämaakulttuuriin. Argentiina on talousvaikeuksiensa myötä nyt selvästi edullisempi matkustusmaa kuin naapurinsa Chile. Korkea inflaatio tekee paikallisten elämästä hankalampaa, mutta matkailijalle se sopii.
Ihmeellisen vuoristosta tekevät poikkeuksellinen värimaailma sekä erikoiset ja terävät kalliomuodostelmat. Vuorten rinteet ovat taideteoksia itsessään ja kallioiden muodostelmat kaktuksineen tuovat väkisinkin mieleen mm.western-elokuvat. Ympäristön lisäksi alueella on vahva alkuperäiskulttuuri ja se on toiminut myös muinaisena inkojen vaellusreittinä. Kokalehden pureskelu ja siemailu teen ”vahvikkeena” on syvällä kulttuurissa, varsinkin vanhemmat ihmiset pukeutuvat värikkäisiin perinneasuihin ja hevoset toimivat edelleen kulkuvälineenä. Elämänrytmi vaikuttaa mukavan rauhalliselta ja seesteiseltä, ainakin matkailijan näkökulmasta. Suunnitellun muutaman päivän sijaan viihdyin alueella reilun viikon, ennen kuin siirryin Bolivian puolelle rajaa.
Boliviassa odottikin toisenlainen maailma, kuin olisi astunut ajassa ja kehityksessä useamman vuosikymmenen taaksepäin. Se oli silti sitä mitä toivoinkin, ns. kolmannen maailman matkaamista. Kaikki on halpaa, kulttuuri ja elämänmeno paikallista, katuruokaa tarjolla, palvelut ja niiden toimivuus ja luotettavuus vähintäänkin epävarmoja, mutta silti jotenkin kaikki toimii. Vaikka Bolivia on köyhä ja paikoin ränsistynyt maa, ei matkailijalla ole maassa hätää, päinvastoin. Kaupungeista löytyy myös moderni maailma kun taas maaseutu, Andit sekä Amazon tarjoavat mahtavat puitteet erilaisille seikkailuille ja kulttuurisille elämyksille.
riippumatto – mikä ihana tekosyy
Sitten ollaankin jo lähellä nykyhetkeä. Santa Cruzin kaupungista Boliviasta otin yöbussin Paraguyan pääkaupunkiin Asuncioniin. Boliviassa, kuten myös Argentiinassa ja Chilessä, bussiliikenne on toimivaa ja kattavaa. Oma kokemukseni on, että varsinkin pitkän matkan liikenne on myös luotettavaa. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Kyseinen yöbussi oli se poikkeus, eräänlainen paluu menneisyyteen myös. Yleensä yöbusseissa on saatavilla mukavia ja tilavia makuupaikkoja, vaan ei tässä. Se oli perinteinen penkki, 24 tuntia ja toisinaan kärrypolkua muistuttava tie. Bussi oli vanha, rämisevä, koliseva, ahdas, hikinen ja vuotava, mutta se meni eteenpäin ja toi meidät perille. Lopulta. Eli ei sovi valittaa, eihän?
Paraguay on ensipuremalta taas niitä paikkoja, missä ihmiset ovat vielä aidosti kiinnostuneita, vieraanvaraisia ja uteliaita muukalaista kohtaan. Turismi ei ole maassa lähelläkään sillä tasolla, mitä se on sitä ympäröivissä valtioissa Argentiinassa, Brasiliassa ja Boliviassa. Jostain syystä matkailijat kiertävät Paraguayn ja ihmettelevät, jos joku on sinne menossa. Useasti ihmeteltiin, että miksi sinne eikä Peruun. Maassa ei toki ole Machu Picchun tai Iguassun putousten kaltaisia massakohteita, mutta potentiaalia vaikuttaisi olevan valtavasti. Jo pelkästään tästä syystä tänne nimenomaan pitäisi matkustaa, ns.vastavoimana Machu Picchuille ja muille vastaaville. Toisaalta, alunperin olin itsekin kiertämässä Paraguayn, mutta nyt olen pelkästään tyytyväinen ettei niin käynyt. Valitettavasti aika on kortilla, enkä ehdi tutustumaan maahan huolella. Jo kuitenkin kurkistus riittää vakuuttamaan, että nimenomaan tällaiset maat ovat tulevaisuudessa reissulistallani.
Seuraavaksi Buenos Aires ja Uruguay. Lomalle, mars! Tervetuloa ystävät, tervetuloa Suomen kesä!
-Tero Mäkinen-