Pieni mediahuomio aiheutti halun ja tarpeen tarkentaa reissuni lähtökohtia, tarkoituksia, valintoja ja suunnitelmia hieman. Jutuissa, haastatteluissa ja uutisoinneissa ei tietenkään pysty ja osaa kaikkea olennaista ja merkittävää aina kertoa ja mainita, eikä toisaalta toimittajillakaan ole mahdollisuutta tai velvollisuutta kaikkea kertomaani tuoda julki jutuissaan. Niinpä ajattelin tarttua muutamiin reissun kokonaisuuksiin ja avata niitä vielä hieman, jopa lapsellisesti yksinkertaistaen ja tiivistäen. Toiveena tietysti olisi, että jokainen reissua seuraava tietäisi ja ymmärtäisi mistä tässä hommassa on kysymys. Se ei tietystikään ole realismia, sillä aina on varaa ja mahdollisuus tulkintoihin. Mutta mitä useampi, niin sitä useampi, sanotaan.
Sinänsä pieni mediahuomio on jo poikunut sellaisia juttuja, mitä toivoinkin mediasta saadun huomion poikivan, eli kontakteja, yhteyksiä ja mahdollisuuksia matkailupalveluiden tuottajien ja matkailutoimijoiden kanssa. Toivottavasti reissusta uutisointi on myös inspiroinut ja aktivoinut ihmisiä tekemään omia matkailusuunnitelmiaan ja tässä ajassa nimenomaan kotimaan sellaisia sekä sellaisia valintoja omissa elämissään, mitkä tuottavat tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja kokemuksen oman elämän elämisestä.
Matkani Nuorgamiin ei ole pelkästään kävely tai patikka. Kyseessä on reppureissu itäiseen Suomeen ja Lappiin. Reissussa kiinnostaa erityisesti Suomen ja vierailtavien paikkakuntien historia, vanhat, elämää nähneet ja lukemattomia tarinoita sisälleen kätkevät rakennukset, paikallispalvelut toreineen, kyläkauppoineen ja museoineen, pienemmät ja suuremmat tapahtumat, makuelämykset sekä tietysti Suomen ainutlaatuisen upea ja puhdas luonto elukoineen ja kansallispuistoineen. Ja totta kai ihmiset, satunnaiset kohtaamiset tien päällä ja ystävien vierailut reittini varrella. Ainakin tätä kaikkea koen reissuni olevan, sen patikan lisäksi. Matkustusmuodoksi valikoitui kävely, koska pidän siitä kovasti. Kävelen pääasiassa aina maanantaista perjantaihin ja viikonloput sitten huilaan, tankkaan ja nautiskelen Suomen viehättävistä paikkakunnista palveluineen. Poikkeuksia tähän rytmiin kuitenkin tulee.
Vaikka kävelen ja reissulla on suuri fyysinen kuormitus ja ulottuvuus, ei kyse ole suorituksesta. Päivämatkani ovat noin 15-20 kilometriä. Suomen läpi voisi varmasti kävellä nopeammin ja tehokkaammin, eikä siihen varmasti tarvitsisi kuluttaa puolta vuotta. Ihmiset ovat kulkeneet Suomen läpi muutamassa kuukaudessa. Minä en kuitenkaan halua kävellä nopeammin tai tehokkaammin, vaan ennemminkin hitaammin ja tehottomammin niin, että ehdin ihmetellä ja pysähdellä, aistia.
Jos fyysinen kuntoni ei jostain syystä kestäkään kävelyä, tapahtuu jokin haaveri tai sairastun sillä tavalla, ettei kävely ole mahdollista, niin itse reissu jatkuu silti. Kukaan ei pakota minua kävelemään, voin yhtä hyvin kulkea julkisilla kulkuneuvoilla tai vaikkapa liftata. Kävely on ensisijainen matkustusmuoto, ei ainoa tai välttämätön. Tällaisen mahdollisen ikävän tapahtuman sattuessa reppureissu Suomeen muuttuu, mutta ei peruunnu. Jalka paketissa voisi varsin hyvin junailla ympäri Suomea. No, toivotaan silti ettei näin tapahdu.
Reissuni ei lähde liikkeelle Kouvolasta tai Lappeenrannasta. Hangon sijaan se lähti liikkeelle Turusta. Reissussa olen ollut jo huhtikuun alusta alkaen. Tähän väliin on mahtunut muun muassa noin 250km kävelyä, neljä kansallispuistoa, muutama viikko mökkeilyä, kolme kyläkauppavierailua, yksi ennalta tuntematon kaupunkikohde sekä lukuisia mainioita kohtaamisia ihmisten kanssa. Viruksen perkeleen vuoksi reissuni ensimmäiset kuusi viikkoa ovat olleet vain kovin erilaiset, mitä alunperin oli tarkoitus. Totta kai, Hanko-Kouvola välin peruuntuminen ja reissun kokonaisuuden hajoaminen harmittaa, mutta toisaalta tilalle on tullut huikeita kokemuksia ja uusia odottamattomia juttuja, mistä pitää osata olla tyytyväinen ja kiitollinen. Kun jotain otetaan pois, tulee aina jotain uutta tilalle.
Alkuperäiseen reissusuunnitelmaan ja -aikatauluun palaan Lappeenrannasta alkaen. Suunniteltu ja aikataulutettu saapuminen Nuorgamiin olisi lokakuun alkupuolella, mutta onneksi pelivaraa on hieman. Jos onni on ja saavun Nuorgamiin suunnitellusti, jää optioksi matkustaa vielä etelään ja kulkea joitain paitsi jääneitä etappeja tai väsäillä kokonaan uusia. Esimerkiksi Kotka ja Itäisen Suomenlahden kansallispuisto voisivat toimia kunniallisina päätepysäkkeinä. Askel kuitenkin kerrallaan.
Alpha Aid & Travel kulkee matkassa mukana myös. Tällä kertaa kerättyjä varoja lahjoitetaan hyvään tarkoitukseen yhteensä 3000€, minkä jälkeen yhdistyksen kassa jo koskettaa pohjaansa, mutta hyvä niin. Niin sen pitääkin mennä. Seuraava prokkis on jo pöydällä. Nyt kuitenkin sovittuna on kaksi erillistä hyväntekeväisyyskohdetta, Savonlinnassa ja Kajaanissa. Savonlinnassa yhteistyökumppani on Vaaka Ry ja Kajaanissa Hope Ry. Molemmille kumppaneille Alpha Aid & Travel on siirtänyt ja tulee siirtämään 1500€. Molempien toimijoiden kautta lahjoitetut varat kohdistetaan vähävaraisille lapsiperheille, mm.harrastustoimintaa tukien. Vaaka Ry:n kautta osa varoista suuntautuu mahdollisesti myös mielenterveysongelmien kanssa eläville nuorille. Varat käytetään yhdistyksen periaatteiden mukaisesti täysimääräisesti sekä mahdollisimman suoraan ja konkreettisesti. Tulen vierailemaan molemmilla paikkakunnilla ja koronatilanteesta riippuen myös tapaamaan yhteistyökumppaneita ja tutustumaan heidän toimintaansa.
Tärkeä tietoisku! Yhdistyksen keräämiä ja sille lahjoitettuja varoja ei käytetä reissuni tai yhdistyksen kustannuksiin. Yhdistyksen yksi tärkeimpiä periaatteita on, että kaikki kerätyt ja lahjoitetut varat suunnataan hyvään tarkoitukseen ja tähän yhdistyksen tukijoiden ja seuraajien pitää voida luottaa. Jos joskus joku toimija haluaisi tukea nimenomaan yhdistystä, se tullaan erottelemaan tarkasti hyväntekeväisyyteen kerätyistä ja lahjoitetuista varoista. Yhdistys on pieni ja marginaalinen toimija ja se syntyi tavallaan matkailun sivutuotteena ja matkailun ohella toteutettavaksi yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tällaisena toivon sen myös pysyvän.
En tule kulkemaan kohti pohjoista yksin, vaan toisinaan mukaan matkaan tulee ystäviä, tuttavia ja läheisiä. Rohkenen veikata, että reissun päätteeksi olen kulkenut noin puolet matkasta yksin ja puolet jonkun kanssa. Se on hyvä kombinaatio. Molemmilla on paikkansa. Majoituksissa pätee sama kaava. Toisinaan majoitun hotelleissa, hostelleissa ja majataloissa, toisinaan taas kavereiden ja tuttujen nurkissa. Teltta toimii toki pääasiallisena majoitteena kävellessä. Pyrin välttämään kantateitä ja kulkemaan pääasiassa maaseutu- ja metsäteitä. Reitille osuu myös useita kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita, joita pitkin ja joiden läpi tulen kulkemaan. Luonnossa kulkiessa korostuu reissun retkeilyllinen ulottuvuus, kun taas taajamissa ja kaupunkialueilla ehkä sellainen perinteisempi matkailullinen ulottuvuus.
Ehkä epäolennaisuutena ja huvittavana yksityiskohtana vielä mainittakoon, että tulen koputtelemaan ihmisten oville lähtökohtaisesti vain täyttääkseni vesiastiani, en huutelemaan saunan tai majapaikan perään. Ne tulevat mahdollisesti sitten satunnaisten kohtaamisten sivutuotteena. Ylipäänsä satunnaisissa kohtaamisissa kiehtoo se ennalta-arvaamattomuus ja tilanteen aitous. Matkoilla ympäri maailmaa kohtaa usein sellaista pyyteetöntä vieraanvaraisuutta ja auttavaisuutta, mikä aina luo uskoa ja luottamusta ihmisiin ja ihmisyyteen. Tällaisissa kohtaamisissa ollaan aidosti läsnä, ilman ulkopuolisia sidonnaisuuksia tai ihmistä määrittäviä tekijöitä, jolloin tilanteessa tiivistyy mielestäni se, mikä ihmisyydessä on kaunista ja arvokasta; välittäminen, auttaminen, toisen kunnioittaminen sekä inhimillinen kohtelelminen.
Reissun seuraava etappi on Lappeenranta-Imatra-Simpele. Simpeleeltä kuljetaankin sitten jo kohti Savonlinnaa ja Alpha Aid & Travel:n ensimmäistä avustuskohdetta, mikä aikataulullisesti osuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Savonlinnan jälkeen suunniteltu reitti näyttänee tältä; Kitee-Joensuu-Patvinsuon kansallispuisto-Lieksa-Nurmes-Hiidenportin kansallispuisto-Kuhmo-Suomussalmi-Hossan kansallispuisto-Kuusamo-Oulangan kansallispuisto-Salla-Savukoski-Sodankylä-Vuotso-Urho Kekkosen kansallispuisto-Saariselkä-Ivalo-Sevettijärvi-Kaldoaivin erämaa-Nuorgam. Muutokset reittiin ja aikatauluun ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Reissaamisen luonteeseen kuuluvat muutokset ja säätäminen, pitää pystyä nauttimaan hetkestä ja elämään siinä, sillä huomisesta ei koskaan tiedä.
Seuraavissa kirjoituksissa teemoina mm. matkailija-identiteetti sekä jo koettua tarinaa kuluvasta Suomen reissusta. Jahka saan aikaiseksi.
-Tero Mäkinen-
