”THE GREATNESS OF A NATION CAN BE JUDGED BY THE WAY ITS ANIMALS ARE TREATED.” -Kuka?- Alpha Aid & Travel Ry

Rustaillaanpa tällä kertaa eläimistä, niiden ainutlaatuisuudesta, tärkeydestä, kohtelusta ja kunnioittamisesta. Aihe pomppasi esille ja tuli ajankohtaiseksi täällä Swazimaassa, missä olemme todistaneet Afrikan eläimistön hienouden ja ainutlaatuisuuden pelottavankin läheltä. Leijona, norsu, virtahepo, sarvikuono, krokotiili, seepra, kirahvi ja lista jatkuu…check! Teemaa pohjustaa hiljattain alkamani WWF:n facepäivitysten seuraaminen, missä säännöllisesti raportoidaan uhanalaisten eläinten tilasta ja kohtelusta sekä annetaan käytännön vinkkejä kestävään ja eettiseen eläinten kohteluun ja hyötykäyttöön sekä kulutukseen ravintona.

Eläinten seuraaminen niiden luonnollisessa ympäristössä on aina kiehtonut itseäni. Aikaisemmin se tapahtui Avara Luonto-dokkareiden välityksellä, nyt reissatessa enemmän livenä. Luonto ja ympäristö ylipäänsä ovat merkittäviä ja olennaisia kokonaisuuksia itselleni reissatessa, ja muutenkin. Mettään! En voi kuitenkaan sanoa olevani eläinten suojelija tai eläinaktivisti, mutta reissaamisen ja retkeilyharrastuksen myötä nähdessäni ja seuratessani niiden luontaisten elinympäristöjen tuhoamisen ja liikakäytön seurauksia, ovat eläinten oikeudet, kunnioittaminen ja niiden monimuotoisuuden ylläpitäminen nousseet arvomaailmassani merkittävään rooliin.

Swazimaassa Afrikan tyypillinen ja tunnettu eläimistö oli maan pienen koon myötä helposti ja vaivattomasti saavutettavissa. Useissa kansallispuistoissa käydessämme totesimme myös, että ne olivat hyvin ja eettisesti ylläpidettyjä, missä tuntui hyvältä olla, kun tiesi paikallisia eläimiä ja ympäristöä kunnioitettavan ja suojeltavan.

Keskustellessani safarioppaan kanssa erään puiston toiminnasta, havahduin siihen todellisuuteen, että mm. sarvikuonojen salametsästys on voimissaan ja todellinen uhka lajin olemassaololle. Sarvikuonot ovat vain yksi laji, mitä ihminen omalla toiminnallaan, tarkoituksella tai tarkoituksetta tuhoaa jatkuvasti. Salametsästys, metsien raivaaminen, ylikalastus, lihan liikakulutus, siinä vasta muutamia planeettamme eläimistöön ja sen olemassaoloon vaikuttavista ja sitä uhkaavista ihmisten toimista.

Kuten monessa muussakin yhteiskunnallisessa kysymyksessä, myös eläinten suojelussa ja kohtelussa on pohjimmiltaan kyse arvoista, siitä millä oikeudella ihminen tuhoaa ja muokkaa luontoa ja ympäristöä omien etujensa ajamiseen. Missä menee raja? Olemmeko valmiit rajoittamaan omaa toimintaamme ja kulutustamme, jotta eläinkunta säilyisi siinä rikkaudessaan mitä se tällä hetkellä vielä on? Muuan intialaisen viisaan miehen esittämä toteamus kansakuntien sivistyksen ja suuruuden tasosta ja arvioinnista on mielestäni yksinkertaisuudessaan erinomaisen osuva ja perustuu juuri esittämiini arvokysymyksiin. Asettaako kansakunta itsensä kaiken yläpuolelle vai nöyrtyykö se samalle viivalle luonnon ja ympäristön kanssa, toinen toisiaan tukien ja kunnioittaen?

Palataan sarvikuonoihin. 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa sarvikuonot salametsästettiin miltei sukupuuttoon. Aktiivisen suojelutyön ansiosta laji kuitenkin säilyi ja kannat saatiin elvytettyä. Kuitenkin, taas ja edelleen, sarvikuonoja salametsästetään useita satoja, jopa reilusti yli tuhat vuodessa pääasiassa Aasiassa(Etenkin Kiina ja Vietnam) sijaitsevia markkinoita varten. Sitä kun mm. uskotaan sarven lisäävän potenssia. Aasiassa viimeksi ollessani keskustelin tiikereiden salametsästyksestä ystäväni kanssa. Hän esitti asiasta oivat seuraavat kysymykset ja pohdinnat: ”Jos köyhälle maanviljelijälle tai kylänmiehelle tarjotaan vuoden palkkaa tiikeriä vastaan, millä todennäköisyydellä tämä paikallinen ruoasta ja lastensa koulutuksesta taisteleva henkilö tarttuu aseeseen?” sekä ”Syyttääkö paikallista henkilöä, Aasian markkinoita, itämaista lääketiedettä, tilauksen tehnyttä henkilöä tai yhteisöä vai koko järjestelmää?”

Ihminen on ravintoketjun huipulla valtaa pitävässä asemassa päättämässä omilla valinnoillaan, minkälaisen oikeuden ja arvon eläimille antaa. Järkevästi vähentämällä ylenpalttista lihansyöntiä, ihminen voi vaikuttaa myönteisesti ilmaston lämpenemiseen, tekemällä vastuullisia kulutusvalintoja ravinnostaan, ihminen voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, kalastetaanko valtameremme tyhjiksi tonnikaloista, absoluuttisen köyhyyden ehkäisyllä ihminen voi vaikuttaa siihen maanviljelijän tai kylänmiehen valintaan, että tarvitseeko tämän elantonsa ja lastensa koulunkäynnin turvatakseen tarttua aseeseen vaiko ehkäpä elättää itsensä ja perheensä niillä tuloilla, mitä matkailijat toisivat päästäkseen ihailemaan ja todistamaan tuota ainutlaatuista luontokappaletta. Ja me kaikki matkaamista rakastavat voimme vaikuttaa valinnoillamme siihen, pidetäänkö eläimiä vankeudessa heikosti kohdellen vain miellyttääkseen kokemuksellisuustarpeitamme tai ruokitaanko, huumataanko tai houkutellaanko villieläimiä muulla tavoin lähellemme vain saadaksemme kuvan itsestämme tämän villin vieressä.