Mitä turvallisuus sinulle merkitsee? Kuinka turvallisuushakuinen olet? Tunnistatko oman turvallisuuden tunteesi?

Turvallisuus on valtavan laaja käsite, sitä voidaan tulkita, ymmärtää ja tarkastella monella eri tavalla ja monista eri lähtökohdista. On globaalia, yhteiskunnallista, yhteisöllistä ja henkilökohtaista turvallisuutta, tänä päivänä myös kyberturvallisuus on iso kokonaisuus. Jokainen yksilö kokee turvallisuuden omalla tavallaan, mikä tekee käsitteen tarkastelusta vähintäänkin mielenkiintoista ja taas turvallisuuden yleistämisestä käytännössä mahdotonta. Eräs ystäväiseni on kaikessa viisaudessaan joskus todennut: ”toisen kakka on toisen hunaja”. Mielestäni tämä voidaan turvallisuuden näkökulmasta ymmärtää, että toisen turva on toisen vaara.

Globaalisti ajateltuna turvallisuuspolitiikka on yksi aikamme merkittävimmistä kansainvälisen ja kansallisen politiikan määrittäjistä. Suomen valtio on kansallisen turvallisuutemme nimissä tekemässä valtavaa puolustushankintaa, minkä kokonaiskustannukset monien hallituksen tekemien leikkausten ja niistä saatujen säästöjen rinnalla tuntuvat maallikosta kovin kohtuuttomilta. No, kyseinenkään asia ei toki ole, kuten mikään muukaan asia koskaan ikinä milloinkaan näin mustavalkoinen, enkä siitä syystä lähde asiaan ottamaan voimakkaampaa kantaa, koska tässä(kään) asiassa tuskin olen asiantuntija. Sanonpa vain, kohtuus ja kohtuullisuus!

Jos kuitenkin ajatellaan yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti niin, että vastaavien hankintojen toteuttamiseksi valtioiden on hankittava ostotapahtumaan vaadittavat varat jostain ja jotenkin, esimerkiksi säästämällä tai velkaantumalla, niin etenkin säästämisestä aiheutuvien leikkausten myötä pienen ihmisen oma turvallisuuden tunne omasta elämästään voi hyvinkin mahdollisesti laskea. Leikkaukset kun hyvin ja valitettavan usein tarkoittavat leikkauksia niiltä, joiden turvallisuuden tunteeseen voi hyvinkin suuresti vaikuttaa yhteiskunnan tarjoamat edut ja tuet. Ja toisaalta voidaan myös ajatella, että turvallisuuden nimissä ostettujen tuhotyökalujen ostaminen vain kasvattaa turvattomuutta, ainakin globaalisti tarkasteltuna.

Jottei kirjoitus menisi turhan poliittiseksi ja tunnepitoiseksi ilman vahvaa tietopohjaa, niin palatkaamme kirjoituksen alkuperäiseen ajatukseen ja varsinaiseen tarkoitukseen, turvallisuuden pohdintaan. Siinä uskon olevani ainakin kokemusasiantuntija, kuten meidän jokaisen pitäisi. Meidän jokaisen pitäisi tunnistaa oma turvallisuuden tarpeemme ja tunteemme, miten se meihin vaikuttaa ja miten se meitä elämässämme ohjaa. Johannesburg aiheutti itsessäni monenlaisia turvallisuuden, ja turvattomuuden tunteita. Se sai aikaan tarpeen pohtia ja kirjoittaa aiheesta. Vastaavaa tunnelmaa ja kokemusilmapiiriä en ole missään suurkaupungissa aikasemmin kokenut ja havainnut. Johannesburg oli samaan aikaan pelottava, kiehtova ja erikoinen.

Soweto – Orlando Towers

Muutamia esimerkkejä. Useat kohtaamistamme paikallisista ihmisistä, olkoonkin heistä suuri osa hostellin työntekijöitä, taksikuskeja, oppaita ym. antoivat ymmärtää, ettei Jo`burg vaan ole kaupunki, minkä keskustaan lähdetään oleilemaan ja ihmettelemään. Samaa viestivät myös ne tuttumme, jotka kertoivat omista aikaisemmista kokemuksistaan kaupungista. Meille kerrottiin, että ryöstetyksi tulemisen riski on suuri, myös väkivaltaisesti, jos kaupungin keskustassa erehtyy väärille alueille tai kaduille. Turvallisten ja turvattomien alueiden ja katujen rajat ovat vaarallisen pieniä, minkä myös itse koimme. Jäimme turrebussista itsevarmoina ja huolettomina pois ennakkoon turvalliseksi todetussa kaupunginosassa, mutta emme tienneet tarkalleen kyseisen kaupunginosan rajoja, emmekä varsinkaan olettaneet niiden olevan niin tarkkoja.  Lähdimme pysäkiltä tietämättöminä kävelemään ja kiertelemään kaupunginosaa, kunnes löysimme itsemme todella epäilyttäviltä kaduilta, missä aikaansa tappavat ja elämän eriarvoisuutta todistavat nuoret miesjoukkiot lukitsivat katseemme meihin, täysin ulkopuolisiin valkoisiin turreihin. Katumaisema muistutti elokuvakohtausta, missä roskat lentelevät tien ylitse hallitsemattomina ja miesjoukkiot sauhuttelevat vihreää ja pitävät kovaa meteliä. Pelotti, mutta selvisimme. Onneksi oli päiväsaika ja ympäröivillä kaduilla paljon muuta liikettä ja tapahtumaa.

Toinen hämmästyttävä ja erittäin kuvaava esimerkki oli, kun tapasimme opastetulla kaupunkikierroksella paikallisen itsemme ikäisen valkoihoisen naisen. Mainitsen ihonvärin siitä syystä, että kaupungin keskusta oli kansoitettu tummaihoisilla, eikä valkoihoisia juurikaan näkynyt. Valkoihoiset asuttavat keskustan ulkopuolisia kaupunginosia, missä turvallisuustilanne ja kokonaisilmapiiri on aivan toinen. Tosin niissäkin asunnot ovat aidattuja ja vielä nato- tai sähkölangalla varmistettuja. Apartheidin ja sitäkin aikaisemman siirtomaapolitiikan jättämät jäljet näkyvät vielä selvästi.

Jo`burg

Kyseinen nainen kertoi käyneensä kaupungissa, missä nyt kävelimme ympäriinsä opastettuina ja ohjattuina, elämänsä aikana vain muutamia kertoja. Kun osuimme kaupungintalon kohdalle, ei naisella ollut aavistustakaan rakennuksen tarkoituksesta ja merkityksestä, minkä itsekin tilanteessa totesi ja mitä samaan hengenvetoon hämmästellen naureskeli. Tilanne oli todella absurdi. Nainen ei oikeastaan tiennyt oman kolmekymmenvuotisen kotikaupunkinsa keskustasta juurikaan sen enempää mitä me tiesimme matkailijoina. Syyksi tähän nainen kertoi kaupungin keskustan ilmapiirin ja suuren riskin joutua rikoksen uhriksi, varsinkin valkoihoisena.

Graskopissa tapaamallamme Jo`burgilaisella pariskunnalla taas oli toinen näkemys ja kokemus asiasta. He kertoivat kaupungin olevan turvallisempi, mitä yleisesti ymmärretään ja puhutaan. He kertoivat pystyvänsä liikkumaan kaupungilla omasta mielestään turvallisesti ja helposti, ilman suurta riskiä tulla ryöstetyksi. He totesivat yhteen ääneen, että yhtä lailla muualla maailman suurissa metropoleissa pitää olla tarkkana omaisuutensa kanssa kaupungilla liikuttaessa. Tässä kohtaa iski kyseenalaistamisen tarve, koska ei asia aivan noinkaan ole. Olen liikkunut Aasian, Euroopan, Australian, Uuden-Seelannin ja Afrikankin muutamissa suurkaupungeissa vailla vastaavaa epävarmuutta ja jännittyneisyyttä. Ehkä todellisuus liikkuu näiden kahden vastakkaisen näkemyksen ja kokemuksen välillä, kuten yleensä asioissa, missä ääripäät ovat kovin kaukana toisistaan.

Nämä tilanteet ja esimerkit aiheuttivat suurta hämmästystä, mutta myös kyseenalaistamista. Voiko kaupunki todella olla niin vaarallinen? Mikä vaikutus ihmisten käsityksiin on asenteilla, historialla ja omilla kokemuksilla? Eikö kaupunkiin nyt kuitenkin voisi päiväsaikaan mennä käymään? Vastauksia kysymyksiin oli kaupungissa asuvilta kahdenlaisia. Asia jäi vaivaamaan. Olisin halunnut ottaa tilanteesta itse selvää, asettaa itseni tarkoituksella alttiiksi mahdolliselle ryöstetyksi tulemiselle ja lähtea kaupungille itsenäisesti pyörimään. Siihen ei tällä kertaa ollut kuitenkaan aikaa, eikä uskallusta. Paskahousu!

Kaupunkia suosittelen kuitenkin kaikille jo pelkästään sen aiheuttaman tunnemyrskyn ja hämmästyksen, mutta myös sen historian, nähtävyyksien ja persoonallisten kaupunginosien takia. Kohtasimme sellaisen tilanteen ja ympäristön, mihin varsinkaan me suomalaiset emme mitenkään pysty samaistumaan. Yleinen turvallisuutemme ja kokemuksemme kotimaamme turvallisuudesta on vain niin erilainen.

-Tero Mäkinen