Aikataulun mukainen lähtöaika Kapkaupungista oli keskiviikkona klo.10.00 ja tämän mukaisesti saapuminen Johannesburgiin seuraavana päivänä klo.12.15. Liput varattiin jo muutama kuukausi sitten, sillä yöjunayhteys kaupunkien välillä myydään useasti loppuun. Kätevämpää, tai ainakin nopeampaa olisi tietysti lentää, mutta kyseistä matkaa on eri yhteyksissä vuolaasti ylistetty ja junamatkailu on muutenkin reilusti mukavampaa kuin lentäminen. Tämän lisäksi, junalippu oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Eikä pidä unohtaa periaatepäätöstä siitä, että varsinkin maiden, mutta myös mannerten sisäisiä lentoja tulisi välttää. Matka käy kohti Zimbabwea ja Johannesburg on tässä kohtaa vain välietappi. Yöjunassa sinne, hotelliyö kaupungissa ja kolmantena päivänä yöbussilla Bulawayoon, Zimbabwen toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Neljäntenä päivänä aikataulun mukainen saapuminen määränpäähän on aamulla klo.8.00. Se on matkantekoa!
Mutta matkanteko on kivaa! Asennejuttuja, kaiketi. Sen verran olen jo Afrikan systeemeitä ymmärtänyt, että harvemmin mikään kulkuväline lähtee tai saapuu ajallaan, jos mitään aikatauluja ylipäänsä edes on. Lähdetään ja saavutaan sitten kun lähdetään ja saavutaan. Veikkaukseni oli, ettei yöjunakaan lähtisi missään tapauksessa ennen yhtätoista ja todennäköisenä pidin, että saavumme ainakin muutaman tunnin myöhässä. Itse junasta tai sen palveluista ei myöskään ollut isompia odotuksia. Matkanteko oli se juttu, eväät ym. viihdykkeet olivat tietysti hankittuna ennakkoon.
Jouduin kuitenkin myöntämään aliarvioineeni Etelä-Afrikan junayhtiön, Shosholoza Meyl:n, heti alkuunsa, kun juna nytkähti liikkeelle noin 10.05. Oli jokseenkin haikea fiilis jättää Kapkaupunki kuukauden oleskelun jälkeen ja kaupungin upeaa asetelmaa pitikin tuijotella vielä viimeiset hetket, kun juna puskutti kaupunginosien läpi kohti viiniviljelmiä ja edessä avautuvaa vuoristoa. Junassa on kahdenlaisia makuuhyttejä sekä tavanomaiset istumapaikat niille, jotka kulkevat lyhyempiä etappeja. Kahdestaan matkustavat asetetaan lähtökohtaisesti kahden hengen ja sitten perheet, sooloilijat yms. neljän hengen hytteihin. Hyteistä löytyy perinteiset makuupunkat, tavaransäilytystilat, työpöytä, lavuaari, latauspistokkeet sekä peilit ja vaatekoukut, onpa vielä tuuletinkin katossa. Kaikenkaikkiaan hytin voi helposti todeta vastaavan ominaisuuksiltaan Valtion Rautateiden vastaavia, vaikka ne ehkä astetta päivitetympiä ovatkin.
Junalipun hinta oli noin 40€ ja sen pystyi helpohkosti varaamaan ennakkoon verkosta. Varauksen ja verkkomaksun jälkeen sähköpostiin saapui varausvahvistus, mitä vasten junaliput oli noudettavissa Kapkaupungin juna-asemalta tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Kaikki junalippujen varauksesta niiden noutoon asemalta toimi hienosti ja asemalaiturilta oli kätevästi luettavissa se hytti ja vaunu, mihin lippu oli varattu. Hyttiin olisi saanut ostettua petivaatteet asetettuna junan henkilökunnalta, mutta omien tuominen oli suositeltavaa petivaatteiden epävarman riittävyyden vuoksi. Reissun perusvarusteet makuupussi ja -alusta sekä retkityyny ajoivat asian mainiosti.
Vaikka matka alkoikin odotettua aikaisemmin, niin jo ensimmäisessä pysähdyskaupungissa todettiin veturin olevan viallinen. Veturi piti vaihtaa ja uuden veturin toimivuus piti varmistaa ennen matkan jatkumista. Vaikutti siltä, ettei mahdollisesti surkuhupaisa asennoitumiseni matkaan ollutkaan niin väärä, kun ensimmäiset pari tuntia oltiin aikataulusta myöhässä jo reilusti ennen parin tunnin matkustamista. Uusi veturi oli toimiva ja se on vetänyt meitä siitä asti noin 70 kilometrin keskituntinopeudella läpi vuoristojen, erämaiden, arojen, savannien sekä viljelymaiden.
Yö tuli nukuttua vastaavasti kuin esimerkiksi usein ensimmäinen retkiyö teltassa, useasti heräillen, mutta uudelleen helposti nukahtaen makoisaan uneen. Yöjunan yöhön kuuluvat kiskojen kolina, jarrujen vikinä, satunnaiset matkaajien äänet sekä asemilla konnarin pillin vihellykset. Kaikki nämä ovat kuitenkin osa elämystä ja matkantekoa. Ja jos yöllä ei tullut tarpeeksi unta, voi päivällä heittäytyä levyksi ja ottaa torkut jos toisetkin. Lepääminen, nukkuminen, jumittaminen ja levyttäminen ovat kaikki mitä parhaimpia aktiviteetteja pitkän matkan junassa. Näiden lisäksi aika kuluu mukavasti lukien, näyttöpäätettä katsellen ja tietysti eväitä syöden. Syömisen pitää olla isossa osassa aina, kun puhutaan retkestä tai matkanteosta. Satunnaiset kohtaamiset kanssamatkustajien kanssa kuuluvat myös matkan henkeen. Vielä pidemmillä matkoilla, kuten vaikka Trans-Siperian junassa oman vaunun porukka tulee hyvinkin tutuiksi.
Palvelut junassa ovat olleet myös positiivinen yllätys, mikä jälleeen korostaa omien ennakko-odotusteni paikkaansa pitämättömyyttä. Vaunusta löytyy siistinä pidetty vessa, loistava lämmintä vettä ulostava suihku sekä juomavesihana. Vaunuissa kiertävän henkilökunnan kanssa voi fiksata kaikenlaista reissutarvetta, kuten ruokaa ja juomaa tarjoiltavaksi suoraan hyttiin. Tilasipa naapurihyttimme herrasmies myös puheaikaa puhelimeensa. Yksi hienoimmista ulottuvuuksista Afrikassa onkin juuri se, että monesti asiat tulee jollain tavalla hoidetuksi, ehkä odottamattomalla mutta toimivalla tavalla. Junan ravintolavaunussa baaritiskiltä pystyi ostamaan matkaviihdykettä vaikka useamman annoksen kerrallaan hyttiin vietäväksi, sikspäkin tai viunapullon ostaminen näytti onnistuvan kanssamatkustajilta kätevästi. Vaikka ravintolavaunun tarjonta olikin suppeahko, ajoi se asiansa hyvin ja hintalaahtusuhdekin oli taattu. Myytävät tuotteet eivät olleet törkyhintaisia, vaan linjassa maan yleisen hintatason kanssa.
Aamulla herätys tapahtui, kun vaunun käytävällä alkoi tohina. Tyypilliset rakkausballadit soivat, ihmiset häröilivät ja junahenkilökunta tarjosi kahvia ja teetä juotavaksi ja aamupalaa tilattavaksi. Yöllä vaihdossa tullut junan uusi konnari tuli myös ilmoittamaan, että heti alkuun tapahtuneen veturivian lisäksi juna on yöllä syystä tai toisesta jäänyt aikataulusta ja saapuisimme Johannesburgiin ainakin neljä tuntia myöhässä. Surkuhupaisaa oli konnarin kommentti leveällä Afrikan aksentilla, ”yeah, these trains are never on time!”. Kommenttiin kiteytyy taas monta hurmaavaa asiaa Afrikasta.
Muutama tunti vielä ja juna saapunee Johannesburgiin. Ehkä, sillä juuri nyt juna on pysähdyksissä keskellä pöpelikköä, odottamassa jotain. Ilmastointi ei ole toiminut sillä tavalla kuin eilen, jolloin se puhalsi hytin jääkaapiksi. Nyt on kuuma, Afrikan kuuma. Vatsa on täynnä lounasta ja kuvaa varten ostettu kahvi nautittu. Ehkä pitäisi ottaa torkut. Se on matkantekoa!
Juna oli lopulta kuusi tuntia myöhässä. Mutta matka oli erinomainen!
-Tero Mäkinen-